Ilves Islanders 95

2009-01-07T11:21:00.006+02:00

Harbin, Kiina 2008. Ilves -joukkueemme ulkokaukaloon tutustumassa.

Pelasimme Uudenvuoden 01.01. 2009 pelin ulkona tällä areenalla, kuten isot NHL esikuvamme tekivät samana päivänä USA:ssa.

Kuvaa ja kuvia meidän pelistämme välitettiin sinne juhlapeliin Red Wings vs Chicago Blackhawks. Kuuleman mukaan kuviamme todella siellä näytettiin!

kts linkki: http://redwings.nhl.com/team/app/?service=page&page=MediaGalleryPlayer&galleryId=9327

Vanhempien kommentteja Kiinan turnauksesta.

Viimeinen reissupäivä ja sen kruunasi Bekingin nähtävyydet wattercube , linnunpesä sekä Kiinan muuri.

-Jyrki

Tämä Kiinan reissu on ollut mahtava opintomatka monessa suhteessa. Vaikka kulunut aika on riittänyt vain Kiinan nähtävyyksien & kulttuurin pinta-raapaisuun, on ainakin minun käsitykseni Kiinasta muuttunut todella paljon (positiivisemmaksi). Pojat solmivat monia ystävyyssuhteita Amerikkalaisten poikien kanssa ja email osoitteita vaihdeltiin ahkerasti, kommunikointi kun sujui sutjakkaasti Englannin murteella. Toivottavasti jatkoa seuraa tällä rintamalla. Tämmöinen matka antoi myös mahdollisuuden huomata, että on asioita, joita omasta pojasta on jäänyt arjen mukakas kiireessä huomaamatta. Matka eri tilanteineen antoi mahdollisuuden pysähtyä, ja ymmärtää (toivottavasti), kuinka "murkkuikäinen" poika eri laisia asioita käsittelee mielessään, ja kuinka hyvin vaikeatkin tilanteet hän voi jo hallita. Suuret kiitokset tästä matkasta Project hopelle.
- Heikki

Jangerit Vili ja Seppo, Sakari ja Ruut kiittävät matkan järjestäjiä ja matkaseuralaisia upeasta ja mieleenpainuvasta matkasta, sekä REILUSTA URHEILUHENGESTÄ, jota meidän kiekkojunnut osoittivat! Täältä kun kotiin päästään on meillä kaikilla taatusti Voittajan olo!!!

Timo Virolaiselle ja New York Islandersille suuri kiitos saada olla mukana ONE IN A LIFE TIME -matkalla Harbinissa ja Pekingissä.Muistot ja kuvat säilyvät muistoissamme ja sydämissämme ikuisesti.
- Timo II

Vastahan tänne lähdettiin ja nyt lähdetään takaisin suomeen. Olipa mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, eli näihin joukkueen poikiin ja vanhempiin. Muutama kiinalainenkin tuli tavattua ja ovat varsin iloisia kaikki. "Seitsemän kääpiön" ihmeelliset ruokailut ja kaikki muut asiat jäävät varmasti mieleen. Pelejä oli ilo seurata ja poikien sosiaalisuutta ei voi olla ihmettelemättä. Itse tuossa iässä ei olisi tullut mieleenkään jutella englannin tai kiinan kielellä lähes tuntemattomille ihmisille. Harbin jäi mieleen kylmänä ja sekasortoisena paikkana, mutta semmoiset paikat juuri tuovatkin mieleen parhaimmat muistot. Peking on nykyaikainen ja siisti metropoli, jossa voisi käydä toistamiseenkin. Vielä kerran kiitos Virolaisen Timolle=Virolle, joka on tehnyt järkyttävän määrän töitä tämän matkan eteen. Vanhemmat antoivat Virolle kiinan armeijan karvahatun varustettuna punaisella tähdellä. Ylipäällikön hattutemppu. Pojat onnellisia, vanhemmat onnellisia, kaikki onnellisia. Kiitos ihan kaikille, kun saimme Lassin kanssa roikuskella mukana. Mukavahan täältä kuitenkin on jo lähteä. Hieno reissu!
"Viisas" vai oliko se "unelias"

Nuorempien pelipoikien Jessen ja Joonaksen elämänkokemukseen tuli repullinen uutta riemua ja tietoutta tämän reissu myötä. On koettu uutta maanosaa, isoja kaupunkeja, pelattu hyviä pelejä ja tavattu uusia pelikavereita. Poikien keskeiset keskustelut amerikkalaisten pelaajien kanssa ovat olleet mielenkiintoisia tilaisuuksia pojille, kehittäen samalla rohkeutta käyttää koulussa opittua kielitaitoa. Vaikka järjestäjien puolesta ovat aikataulut vaihtuneet päivittäin, on Timo pitänyt meidän isällisellä tavallaan hyvässä hoidossa, suurkiitokset Timolle aivan käsittämättömän valtavasta työstään meidän hyväksi.
Öhrlingit ja Salo

Joonan, omasta ja suomen kuuluisimman kiekkoseuran, Lieksan Hurttien puolesta kiitokset kaikille matkassa mukana olleille. Unohtumaton kokemus.
Paljon jää varmasti reissulaisille hyvää "takkiin" tästä reissusta. Toivottavasti käytetään elämän aikana hyödyksi nämäkin kokemukset.
Kaikesta hienosta näkemästämme ja kokemastamme huolimatta, on se vaan hienoo palata kotiin ja tuttuihin kuvioihin. Suomi on aika hyvä paikka.
Joona ja Petri Hirvonen

Jääkiekollisesta näkökulmasta katsoen, on ollut upeeta ja ylpeetä olla tällasten poikien kanssa reissussa. Katsomossa on ollut ylpeetä olla suomalainen, jos myöskin vastassa on ollut todella reiluja joukkueita, erityinen kiitos matkasta on annettava Usan pojille. Peli on käynyt niin loorassa kuin looran ulkopuolellakin. Benjamin, Juho ja minä ollaan asuttu kolmistaan, olen oppinut paljon kodinhoidostaJ Joukkueesta ei voi ketään nostaa ylitse muiden, kaikki jätkät ovat olleet aivan loistavia. Toivottavasti kaikkien tulevaisuus jatkuu yhtä hienona niin yksityiselämässä kuin jääkiekonkin parissa.
Benjamin, Juho ja Petteri

Peking, Water Cupe, Bird's Nest, Great Wall

2009-01-07T07:09:00.012+02:00

Niklas Virtanen

Joonas Salo

Riku Rintamäki

Jonni Virolainen

Olli Auriola

Jesse Öhrling

Joona Hirvonen

Juho Painilainen

Lassi Niinimäki

Benjamin Linna

Lasse Öhrling

Benjamin, Juho, Nikke ja Jonni

Benjamin, Olli, Jonni, Nikke, Juho ja Joona

Vili Janger

Sakari Janger

5.1.2009

Tänään näimme jotain upeaa! Toiveemme tältä päivältä täyttyivät yli odotusten!

Todella upea kaupunginosa tämä Olympialaisia varten rakennettu kokonaisuus. Silmät eivät tahtoneet ehtiä katsomaan ja pää ei tuntunut ottavan kaikkea tätä upeutta vastaan. Otimme sitten kuvia, että näitä voi myöhemmin katsoa kotona uudestaan.

Menimme ensi Olympialaisten uimahalliin Water Cupeen. Sinne mahtuu 17.000 katsojaa, mutta se ei ole enää uimahallikäytössä, vaan siellä on iltaisin show, jossa altaaseen asennetut vesisuihkut, valoilotulitus ja orkesterikoroke oli asennettu selvästi kiinteiksi osiksi tätä hallia. Pitkin päivää turistit kävelivät tämän hallin läpi ja ihastelivat sen erikoisia rakenteita. Taustalla kuului mukava musiikki ja täällä käyville tuli mukavan rentoutunut olo. Matkamuistomyymälä myi Olympialaisaiheisia tavaroita.

Sieltä siirryimme Birs's Nestiin. Siellä oli samalla tavalla sisäänpääsymaksu ja meidät turistit ohjattiin kävellemään ihastellen sen läpi. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat.
Kierros päättyi taas matkamuistomyymälään.

Mietityttämään jäi. ovatko nämä rakennukset enää koskaan urheilijoiden käytössä, vaan jääkö nämä nyt sitten museoiksi, eli vain nähtävyyksiksi.

Auringon paistaessa, siirryimme busseille. Ilma oli raikas, ja kylmä saattoi hieman hiipiä vaatteiden alle ulkona ollessamme. Meitä odotti kuitenkin hieno kokemus joka lämmitti. Olemme menossa syömään amerikklaisten kanssa Pekingin Ankkaa!

Ankka oli menestys! Poikammme söivät hyvällä ruokahalulla ankkaa ja kaikkea muutakin maisteltiin yhdessä. Jokainen ruokalaji joka pöytään kannettiin, ei saanut yhtä suurta suosiota, mutta tämän päiväinen ateria oli taas kunnon elämys. Pasi Niinimäki istui poikien pöydässä ja hän saikin heidät hyvin maistamaan Pekigin herkkuja.

Rukailun jälkeen aloimme matkan kohti Kiinan Muuria. Matka oli kohtalaisen pitkä, ja siihen menikin noin 1,5 tuntia. Oppaamme Lina kertoi matkalla kiinnostavia juttuja, ja hän tenttasi pojilta välillä, olivatko he kuunnelleet ja ymmärtäneet. Kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin Lina sai aina oikeat vastaukset. Poikamme ymmärsivät siis hyvin englantia!

Great Wall!

Kiinan ensimmäinen Taigonautti (Kosmonautti) sai ikäväkseen huomata, ettei kiinalaisten uskomusten mukaisesti (MAON oppien mukaan) kiinan muuri näkynytkään avaruuteen. Se oli kuitenkin paikan päällä niin vaikuttava näky, että ymmärsimme Mao Tse Dongin lauseen: "Mies ei ole mies, ennen kuin on kiivennyt Kiinan muurille!" Kaikki me kiipesimme ylös pitkin Kiinan kuuluisinta nähtävyyttä. Poikamme kasvoivat tuolla muurilla miehiksi!

Iltasella palattuamme hotellille, osa jäi lepäämään pitkän päivän päätteeksi ja pakkaamaan laukkuja seuraavaa kotimatkapäivää varten. Pieni iskuryhmä lähti hakemaan palkintoja juniori ketjulle Pekingin keskustasta (Juho, Lassi, Pasi ja Timo) Öhrlingit että Hirvosen Petekin vielä ostoksille ehtivät. Kun klo löi 20.30 ryntäsivät myyjät yht'äkkiä ulos tästä tinki -marketista, niin että tuntui siltä että jäisimme jalkoihin. Meidät jätettiin nopeasti miltei yksin tähän kauppaan. Öhrlingit saivat vasta kolmanne taksin lähtemään hotellille. Taksit eivät tunteneet koko tuota kaupungin osaa. Matka hotellille taksilla kesti noin 30 min.ja maksoi vain noin 6-7 euroa.

Hotellilla sitten saunaan ja klo 22.00 vanhemmat kokoontuivat lobby -baariin kirjoittamaan blogisivuille matkan viimeisiä viestejä.

4.1.2009, Peking

2009-01-07T07:03:00.002+02:00

Varhainen herätys meni kaikilta ihan sujuvasti. Aamupalaa emme halunneet hotellilla enää syödä, vaan saimme eväspaketit bussiin mukaan. Siinä oli neljä valkoista leivän palaa, pari palaa kinkkusiivuja ja kaksi keitettyä munaa. Melko hankalaa näitä eväitä oli syödä bussissa, kun muutenkin meidän piti välttää käsin koskemasta ruokaamme, etenkin kun käsiä ei voinut pestä tai desinfioida.
Bussimatka läpi paksun saaste sumun (joka haisi nenään voimakkaasti) ja kylmän pakkasaamun, piti meitä kaikkia hereillä. Kävimme Baqu- areenalta hakemassa peli-, huolto- sekä mailakassit. Linja-autossa oli vietävän kylmä ja kuskimme skrabasi ikkunoita auki sisäpuolelta miltei koko matkan ajan. Jalat palelivat ja matka lentoasemalle tuntui pitkältä.
Lentoasemalla meillä oli hankaluuksia ylipaino maksujen kanssa. Meillä kaikilla oli runsaasti enemmän painoa matkalaukuissamme ja pelikasseissamme, kuin China Airlinesin sallimat 15 kg / matkustaja. Meidän mukanamme oli kuitenkin Mr Wang NYI:n Harbinin toimistosta, joka selvitti asian puolestamme. Mukanamme olleet 7 amerikkalaista olivat melko kuumina heiltä maksua vaadittaessa. Kaikki kuitenkin meni kohtuullisen sujuvasti, kiitos kiinalaisten ystäviemme Mr. ja Mrs. Wangin. Hekin olivat tulossa kanssamme Pekingiin.
Lentomatka sujui hyvin. Ateria China Airlinesin koneessa oli taas melko eksoottinen. Ikkunasta katsoessa käsitti kuinka laaja olikaan Kiina, kun silmän kantamattomiin näkyi vain peltoja ja peltoja. Vaikka olimme 10 km korkeudella, ei pellot näyttäneet loppuvan ennen taivaanrantaa. Kahden tunnin lennon aikana, näimme vuoristoa, kaupunkeja ja lumesta valkoinen maa muuttui harmaan ruskeaksi. Pekingissä on kuulemma lämpöasteita! Aurinko paistoi ja ilma Harbinin jälkeen oli kirkas, aina perille asti.
Saavuimme pienelle lentokentälle Pekingin laitakaupungille. Aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpöiseltä ja puhtaalta!? Olimme odottaneet ilman olevan paksua saasteista, mutta se tuntui raikkaalta Harbinin jälkeen! Linja-autoon ahtautuminen oli taas kerran edessä.
Laitakaupunki näytti todella köyhältä ja rähjäiseltä kentän vieressä, mutta maisema muuttui hyvin pian siistiksi ja talot muuttuivat aina vain modernimmaksi. Matka hotellille kesti jonkin aikaa, mutta ympäristöä katsellessa aika meni nopeasti. Hotellimme oli 16 kerroksinen, 4 tähden loistohotelli ja meille oli varattu sieltä ylimmästä kerroksesta huoneet. Petteri tarvitsi Juhon ja Benjaminin kanssa isomman huoneen, niin hänelle annettiin sellainen alemmista kerroksista.
Täällä sitä ollaan. Mitä nyt tehdään? Haluamme lähteä Pekingiin shoppailemaan. Jenkkien pääjoukko tulee vasta illalla joten ehdimme hyvin mennä tutustumaan vaikka Silkkimarkettiin. Pasi Niinimäen neuvosta päädyimme toiseen samanlaiseen kauppapaikkaan, koska siellä ei ole opaskirjan mukaan niin päällekäyviä kauppiaita.
Kaikki tuotteet tässä kaupassa olivat melko varmasti piraattituotteita ja kaupankäynti oli uskomatonta tinkimistä. Pyydetyistä hinnoista piti maksaa vain maksimissaan 20 %. Siis 500 juanin tavarasta enintään 100! Silti meitä varmaan huijattiin maksamaan liikaa. Tinkiminen oli hauskaa työtä ja siinä kunnostautui lopulta kaikki suomalaiset matkaajat. Hauskoja olivat meidän nuoret pelimiehemme, jotka olivat hyviä kaikki tinkimisessä. Tämä oli todella hauska kokemus, ja saimme samalla edullisia ostoksia mukaamme.
Palattuamme takaisin hotelliin Saimme kuulla, että amerikkalaisten pääjoukolla oli Harbinissa ollut isoja vaikeuksia matkatavaroiden ylipainossa. Heiltä vaadittiin 7.000 usd ylipainosta! Lopulta he maksoivat 700 usd, ennen kuin pääsivät jatkamaan matkaa… Heidän tunnelmansa ei ollut kovin korkealla.
Emme halunneet illalla pelata, joten lähdimme syömään jäähallin yhteydessä olevaan ravintolaan, jossa oli aivan upeat kinalaista ruokaa, jota tarjottiin lisäksi kuumana! Parasta kiinalaista tähän asti, tällä matkalla.
USA:n joukkue lähti vielä illalla myöhään pelaamaan Pekingiläistä juniorijoukkuetta vastaan. He pyysivät meiltä innokkaimpia mukaan pelaamaan, mutta paikalla olevista, vain Jonnia ja Lassia olisi sillä hetkellä se kiinnostanut. Onneksi jäimme kuitenkin hotellille lepäämään. Päivä oli ollut jo pitkä, ja aikainen herätys alkoi näkymään poikiemme kasvoilla. Osa kävi hotellin 50 m. uíma -altaalla uimassa ja nauttimassa hienon kylpy osaston Helo -kiukaan löylyistä. Uni tuli tänä iltana helposti. Aamulla klo 08.00 lähtisimme katsomaan Olympialaisten näyttämöä ja tutustumaan Kiinan muuriin!

Uusia kuvia Timolta

2009-01-04T02:12:00.036+02:00

3.1.2009. Viimeinen peli Harbinissa!

2009-01-03T20:06:00.005+02:00

3.1.2009

Viimeinen peli, vastassamme USA, ystävyysjoukkueemme Nassau County Mustangs
Normaalista aamurytmistä poiketen pidimme aamupäivän vapaana, joka olikin oikea ratkaisu. Pojat hoitivat viimeisiä Harbinin ostoksiaan ja viettivät muutenkin aikaansa yhdessä.Hallille lähdimme ennen puolta päivää, sillä viikonlopun ruuhkaliikenne on täällä aivan arvaamaton. Hallilla pojat valmistuivat hyvällä fiiliksellä turnauksensa viimeiseen peliinsä. Nauru raikui ja vitsit lensivät.

Pelin alkaessa oli tahti jälleen tutun oloista. Peli näyttävää luistin kulki ja syötöt napsahtivat lapaan. oukkue oli asettanut tavoitteeksensa pelata nolla peli Rikulle. Ekan erän jälkeen taululla loistivat 0-4 Suomelle. Toinen eräkään ei tuonut numerolista muutosta ,jälleen 0-4 Suomelle. Toisessa kuten ensimmäisessäkin erässä saimme ihailla poikiemme loistavia yksilösuorituksia ja eritoten loistavaa yhteispeliä. Syöttö kulki lavasta lapaan ja erityismaininnan sai taas tänäänkin junioriketju Benjamin, Jesse, Juho ja kentällisen pakit Joonas ja Niklas. Huimaa yhteispeliä, joka näytti oikeasti jääkiekolta!

Peli päättyi komeaan voittoon 13-0 joka oli siis selvää ylivoimaa meiltä. Voisimme mainita myös onnistujina Lassin, joka syöttökoneena ja vahvana kuljettajana kiersi vastustajaa ympäri. Pakkipari Sakke ja Vili toimivat varmasti kuin kone. Vahvoja ylösnousuja ja upeita lapasyöttöjä saimme myös nähdä heiltä, kuten upeita siniviivalaukauksia, joista tuli myös Sakelle maali. Olli ja Joona väänsivät tuttuun tapaansa hirmuisesti kiekkoa vastustajan lavasta, ja kummankin halu "maalata" oli tuloksellista. Tässä ketjussa vaihtoi hyökkääjien kanssa paikkaa myös pelaajana maalivahtimme Jonni, joka oli yllättävän vahva luistelija ja jonka yritteliäisyys palkittiin syöttöpisteillä. Maalivahtinanne tässä pelissä toiminut Riku piti tässä maalivahdille vaikeassa ottelussa puhtaan nollapelin. Upeaa taistelua ja vääntöä oli koko peli. Hienoa olla suomalainen, ja tämän Ilves -joukkueen jäsen!

Illalla meitä odotti Modern Hotel Harbinissa järjestettävä Päätös -banketti. Taas poikamme esiintyivät hienoiten kaikista paikalla olevista pelaajista. He käyttäytyivät hillitysti ja seurustelivat sivistyneesti, vaikka heidän amerikkalaiset ystävänsä hieman alkoivat villiintyä välillä. Ei voi liikaa kehua näitä nuoria Ilvesläisiä. He ovat upeita kaikki niin yksilöinä, kuin joukkueenakin.

Ennen päätösbankettia luovutimme kiinalaiselle ystävyysjoukkue JIAMUSIN:lle jääkiekkovarusteita. Poikamme olivat keränneet vanhempiensa kanssa näyttävän määrän hyviä kiekkovarusteita pienille kiinalaisille aloittaville jääkiekon ystäville. Varusteet olivat mieluisia, ja Jiamusinin joukkueenjohtaja kiitti niistä vielä uudestaan illan mittaan. Myös isäntämme Wang Jin JU (Charles B. Wangin veli) kiitti meidän lahjoituksestamme Jiamusinin joukkueelle. Saimme myös oman vuoron kiitospuheellemme, ja saimme luovuttaa Ilves Hockey Oy:n Wincent Manngardin ja Jokke Jääskeläisen terveisillä paidat New York Islandersin Harbinin toimiston johtajalle Wang Jin Julle, China Ski Association,China Ice Crock Association and Harbin Physical Culktuer Bureaun Deputy- Chairman Xing Qi Yun:lle. Kolmannen Ilves -paidan annoimme New York Islandersin Project Hope -organisaatiolle, ja sitä tuli vastaanottamaan ystävämme Bryan Trottier.

Kaikki paidan saaneet jäivät ihastelemaan upeita Ilves paitojaan. NYI:n saama paita käväisi myös usean päällä, ja kuvia otettiin lukuisasti poseeraajista.

Päivä ja erityisesti tämä ilta meni täällä taas hurahtaen. Kirjoitan Blogia huoneessani klo 0.49. Aamulla on aikainen herätys klo 05.30, sillä lento Bekingiin odottaa. Huomenna menemme ilmeisesti jo Kiinan muurille. siitä kerromme lisää, kun saamme itse edes ensin varmistettua huomisen ohjelman. Täällä mennään ihan päivä kerrallaan. Oppaamme ilmeisesti suunnittelevat huomista ohjelmaa vasta perillä Pekingissä…
Koitan laittaa muutaman kuvan vielä mukaan. Jari Hellsten on auttanut meitä siellä Suomessa ja avannut muistia näille sivuille kuvia varten lisää… Ja Heikki Auriola täällä auttoi luottamaan siihen, että kuvia kannattaa edelleen yrittää syöttää näille sivuille… Kuinkahan myöhään tässä vielä menee…?

Hyvää Yötä Harbinista. Viimeinen yö täällä menee sitten vaikka tarvittaessa valvoen...

Nyt viimeiset kuvat lähtivät sähköpostilla Jarille Suomeen. Textailimme ja Jari soitti minulle tänne Kiinaan ja kokeilimme yhdessä pakata kuvia... nyt se vissiin onnistui..ZZZZ zzzzz ZZZZ

Lisää kuvia Kiinasta

2009-01-03T16:28:00.004+02:00

Taas oli sähköpostiin kolahtanut kuvia. Kiitos Heikki!

Upeat pelaajamme maailmalla!

2009-01-02T20:35:00.004+02:00

Äideille ja muille poikien matkasta kovin huolta kantaville lisä tietoa: Joonas ja Juho ovat olleet matkalla erittäin reippaita ja ihan kauheaa koti-ikävää ei ole ollut havaittavissa.
Tänään oli pelkona, ettei päästäkään jäälle. Jäätä saatiin kuitenkin järjestettyä muutaman väärinkäsityksen jälkeen. Ei siis jäämaata, vaan jäätä luistinten alle. Pojat ja isät saivat tunnin peliajan hallissa. Valmentajat ja pojat pelasivat keskenään laidat rytisten. Good job! Harjoituksen jälkeen oli ilmakin lämmennyt noin -9 asteeseen, joten oli hyvä sää ulkoilla. Kaikenlaista ihmeellistä täällä tapahtuu. Mitähän kolmipyöräisellä polkupyörällä polkevien miesten työnä on? Ajavat katuja ja paukuttavat ämpärin pohjaan äänimerkkejä. Tietäisiköhän Jussi mitä nämä pyörälähetit oikeasti tekevät…

Muutama luonnehdinta pojistamme matkalla täällä:

#35 Riku

- Turnauksen ensimmäisen maalin tekijä. Maalivahti joka oli tässä ottelussa kentällä ja teki mitä pitääkin
- Mukana kaikissa riennoissa ja innokkaana.
- Riku on uskomattoman hienosti tehnyt töitä niin maalivahtina kuin pelaajanakin koko joukkueen eteen. Yllätyksenä oli tuo upea maali joka avasi joukkueemme maalitilin. Olet tehnyt hienoa työtä Riku!

#30 Jonni

- Muuri!
- Hallitsee silmäpelin J
- aina luotettava tukipilari jonka varaan joukkue voi luottaa
- sähäkkä maalilla

#10 Joona

- Joukkueen pieni-suuri mies, joka yrittää aina viimeiseen saakka.
He was one of my Main goal maker said by "Bryan Trottier" avojäällä pelattujen
otteluiden jälkeen.
- Ihan mahoton mies vääntään.
- Onko juuret Lieksasta, vai mistä? Lieksan Hurtat!

#20 Olli

- Olli on näyttänyt laukauksen mallin lämärillä, ja terävällä ranteellaan katsomoon ja muillekin ne näkemään kerenneille, vastustajan mokke ei yleensä ole ehtinyt niitä näkemään… Oikeanlaisen voiman ja kiekkomiehen malli muillekin.

#25 Jesse

- Hyvä keskushyökkääjä joka ei unohda puolustusta! Jere Lehtismäinen Sentteri.
- Mahtava mailankäsittelytaito yhdistettynä kovaan yrittämiseen tuottaa tulosta!

# 3 Vili

- Niin kuin jo aiemmin mainittu, Vili on loistavaa idols -ainesta, sekä peleissä parhaat tuuletukset maalien jälkeen!
- Vili on Vili myös kentällä. Walking in the air …Mies, joka muistaa myös kotimaan tyttöjä loistavilla tuliaisilla!!!

# 23 Niklas

Number 23 Nikke
We have to choose one player to tell about. The most influence has maid for me Nikke, the captain. He is so social, he is a real team player and getting friendly so well with the players of other teams and of course of our owns. I wish him good future as in life and as a hochey player. Thank you boys for the good time you have giving us parents.
Sincerely.
# On C, joka tietää todella hommansa. Hangaroundin kommentti tämä.

# 5 Benjamin

- Tahto pelata on kova. Pelataan, eikä lorvailla.
- Mahtava pelisilmä
- Hei Pojat, me ollaan tultu tänne pelaamaan, shoppailla voi Kangasallakin!

# 8 Joonas

- Mahtavan hyvä pelihuumori. Tukka liehuen ettepäi.
- Joonaksen peli on vahvaa, NYI:n scoutit pitävät tätä miestä silmällä.

# 18 Sakke

- Sakke: Äiteeeeee Saldo on nolla plus kaks.
- Kun Sakke hurjistuu ,niin maalin teko onnistuu kuljettaen läpi koko kentän. Hän on uskomaton pelimies, kun vain innostuu!

# 9 Juho

- Helmi tyyppi! Sanoi Juhosta myös vanhin pelaajamme joukkueesta.
- Peli kulkee ja syöttöä sylkee.

# 15 Lassi

- Lassi on tehopakkaus joka tuo joukkueeseen luisteluvoimaa ja oikeaa asennetta.
- Myös erottunut alkuverryttelyssä… Tuleva stara sure!

Bryan Trottier said that he was surprised how well the Finnish players controlled the puck. When so legendary NHL - player is saying that great things to our players, we have some kind of confidence about the hockey that we can never get. These experiences with Brian, and with the other teams has been amazing and we are hoping to keep good company with expecially USA guys and parents for the rest of our life.

Uuden Vuoden aatto -08 ja Uuden Vuoden päivä -09!

2009-01-02T11:16:00.001+02:00

31.12.2008
Uuden vuoden aattopäivä Harbinissa.
Heräsimme kylmään Harbinin aamuun. Päivä alkoi kirkkaana. Aurinko paistoi. Tämä oli hyvä enne tulevalle päivälle. Olimme päättäneet mennä katsomaan Ystäviemme USA:n joukkueen peliä Jiamusia vastaan. Kaupungissa oli valtavat liikenneruuhkat ja matka hallille kesti reilusti yli kolme kertaa kauemmin kuin aikaisemmin. Perille päästyämme peli oli jo alkanut. Ottelu oli tasainen ja kannustimme molempia joukkueita hyvässä urheiluhengessä. Peli päättyi USA:n voittoon 4-0.
Palatessamme hotellille aloimme jo bussissa suunnittelemaan ohjelmanumeroa Uuden Vuoden Partyihin, sillä Jussimme oli ilmoittanut siitä meille pakollisesta ohjelmanumerosta. Kaikkien osallistuvien joukkueiden tuli tehdä kolme eri ohjelmaa illaksi, Tanssia, Laulua ja Showta. Esityksemme valmistui bussimatkan aikana. Sitten alkoi ohjelmanumeroihin tarvittavan materiaalin metsästys. Se oli rankka homma näin lyhyellä ajalla.
Pojat olivat suureksi avuksi hankkiessamme musiikkia esitykseemme. Ilves liigajoukkueen tunnusmusiikki ACDC:n Thunderstruck löytyi Sakelta ja pojat imuroivat ZZ topin Sharpdressmanin netistä.
Pelimme alkoi klo 15.00 lounaan jälkeen. Vastustajamme oli isäntäkaupungin ylpeys ja kova joukkue Harbin. Seuratessamme heidän lämmittelyään jäällä huomasimme että muutama poika heistä oli kasvanut uusiin mittoihin yön aikana. Meitä valmentajia vähän ihmetytti. Varsinkin junnuketjumme loistivat upealla yhteispelillä. Vastustaja ei päässyt kunnolla poikiimme kiinni. Koko joukkueemme onnistui joka osa-alueella loistavasti. MAHTAVA JOUKKUEHENKI! Peli oli tasaista ja jännittävää mutta joukkueemme hallinnassa koko ajan.
Jännittävien kolmen erän jälkeen, taululla loistivat numerot 6-3 Suomelle! Siitä kaikille pojille suuri kiitos!
Iloisella mielellä lähdimme valmistelemaan illan showta. Varsinainen harjoittelu jäi vähiin, koska kiire yllätti taas meidät. Juhlapaikkaan oli varattu limsaa ja lintujen ruokaa! Siemeniä ja pähkinöitä. Tunnelma juhlassa oli varsin iloinen. Kaikki joukkueet esittivät ohjemansa ja meidän vuoro oli viimeisenä. Ainakin omasta mielestämme oma esityksemme oli illan paras ja vauhdikkain. Joulupukiksi värväsimme Bryan Trottierin ja kaikki kiinan pojat ryntäsivät jaettujen karkkien kimppuun. Olipa mahtavat aplodit myöskin.
Kiitos myös Vilille rohkeasta soolosta ilman säestystä. Selvää Idols-ainesta! Vili haki itsellensä illalla juuri ennen esitystä Walking in the Airin lauluun sanat, omaa esitystänsä varten.
Pojat odottivat myös näyttävää ilotulitusta täällä rakettien maassa. Ihme ja kumma ilotulitus oli kuitenkin varsin vaatimatonta. Eipä se kuitenkaan harmittanut ketään. Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille lukijoille.
1.1.2009
Uuden Vuoden Päivä
Heräsimme reippain mielin uuteen vuoteen täällä edelleenkin kylmässä Harbinissa. Päiväksi oli suunniteltu jenkkien ja meidän välistä höntsyä ulkojäillä, kuten Amerikassa NHL:ssä on tapana 1.1. Kaikki saivat sopivasti ulkoilua ja iloisen mielen. Kiitos myös Virtasen Timolle sponsoroiduista juomista ja leikkimielisestä nujakoinnista jäällä. Vastustaja oli iso, mutta Timo veti lopussa kuitenkin pidemmän korren. Tämä peli näytettiin NHL ottelun (Chigaco-Detroit) väliajalla.
Illan ohjelmana oli vierailu maailmankuuluilla jääfestivaaleilla. Oli jäätävän kylmää, mutta todella kaunista katseltavaa. Kaikki jättiläismäiset rakennelmat oli tehty jäästä tai lumesta. Aluetta on varmasti rakentanut suuri määrä ihmisiä ja kaikki sulaa kuitenkin kesällä jättäen jälkeensä värilamppuja ja sähköjohtoja… Kiitos kiitos kiltit lapset ja NYI:n organisaatio. Porukka oli väsynyt, mutta Virolaisen Timo jaksoi ennen nukahtamistaan vielä kirjoittaa kiitokset sähköpostitse Vincent Manngardille. ZZZZ zzz ZZZ

Kuvia Kiinasta

2009-01-02T10:26:00.013+02:00

Heikki oli lähettänyt sähköpostiini oheisen nipun kuvia matkalta.

2:n pelipäivä, Jiamusi...

2008-12-30T20:00:00.004+02:00

29.12.2008
Ensimmäinen pelipäivä
Aamupala oli perinteinen.
Lähdimme aamupalan jälkeen Baqu Areenalle katsomaan Jiamusin ja Harbinin peliä. Tämä oli turnauksen avauspeli. Harbinin joukkue voitti ottelun 14-0, mikä kuvastaa joukkueiden tasoeroa. Tämän jälkeen palasimme takaisin hotellille perinteisen lounaan pariin. Hallille takaisin lähdimme ajoissa, kuten tavallista. Hallilla oli avajais-seremoniat meitä odottamassa. Seremoniat olivat näyttävät olosuhteet huomioon ottaen. Joukkueemme sai kunnian olla toinen avajaisissa jäällä olleista joukkueista. Vastaan saimme jo ennakoltakin kovimmaksi arvioimamme joukkueen Qiqiharin.
Peli alkoi tasaisesti, vaikka vastassamme olikin huomattavasti kookkaampi ja fyysisesti ylivoimainen joukkue. Alussa vastustajaa kunnioitettiin turhankin paljon, mutta alkujännityksen jälkeen alkoi peli luistamaan kuten pitääkin. Vastustaja teki avausmaalin, joka oli selvästi hanskattu kädellä maalin sisään. Kaikki jäähallissa huomasivat rikkeen paitsi kiinalaiset tuomarit. Myös amerikkalaiset harmistelivat tapahunutta.Varsinkin Bryan Trottier joka pelin jälkeenkin mainitsi tapahtuneesta.
Toinen erä oli meiltä pelin parasta jääkiekkoa. Laitoimme hanttiin joka osa-alueella ja taistelimme kuten suomalaisten pitääkin. Varsinkin Jonni Virolainen oli muurina maalilla. Pojat nousivat hienosti 3-0 tappioasemasta 3-2 tilanteeseen.
Kolmannessa erässä pojat jatkoivat hyvää peliään eikä periksi annettu. Vastustajan joukkueesta kaikki eivät päässeet edes pelaamaan, koska voittoa haettiin isojen ja ylikokoisten pelaajien avulla. Peli oli jännittävä ja tasainen aivan loppuun asti, mutta päättyi kuitenkin Qiqiharin harmittavaan voittoon 5-3.
Pelin parhaana suomalaisena palkittiin Hirvosen Joona, joka sai PANDA-nallen kotiinviemisiksi. Toivottavasti mahtuu kassiin eikä karkaa matkalla.
Palasimme pettyneinä hotellille, vaikka valmentajat ja katsojat olivat todella tyytyväisiä koko joukkueen suoritukseen. Amerikkalaiset ja erityisesti Dan ja Bryan olivat hämmästyneitä meidän pelin korkeasta tasosta.
Central Streetin kävelyn jälkeen joukkue painui pehkuihin ja osa lähti vielä kaupungille syömään.
30.12.2008
Yöllä tehtiin tietöitä viereisellä kadulla. Osa vanhemmista heräsi katutyön meteliin klo yhden jälkeen ja samaan aikaan joukkueenjohtaja pakersi näiden blogisivujen kanssa hotellin lobby -aulassa aina klo 02.30 asti… Hard job, but somebody must do it …
Life is hard then we die. Aamu valkeni normaalisti ja aamupalakin nautittiin perinteitä noudattaen. Tämän jälkeen alkoi muistorikas retki kohti Pyhän Sofian kirkkoa kävellen. Ilma oli hyisen kylmä, mutta kauniin kirkas. Ilma ei ollut kovin saasteinenkaan, joten oli mukava kävellä pieni spurtti. Kirkko oli ulkoa kaunis, mutta paljastui kuitenkin museoksi, johon piti maksaa sisäänpääsymaksu. Otimme muutaman kuvan joukkueesta ja lähdimme läheiseen ostoskeskukseen hierontaan. Jonni juuttui kiinni hierontatuoliin Saken kanssa, mutta pääsimme kuitenkin lopulta takaisin hotellille.

Peli 2
Virtasen Timo on tässä peliasiassa ihan ekspertti. Kommentit häneltä: Vierailimme ennen peliä vastustajan Jiamusin pukukopissa ja tapasimme iloisia pikkukiinalaisia. Jokainen heistä oli todella kiitollinen antamistamme Ilves Islandersin matkajulkaisuista. Näki kaikesta, että Jiamusin pojat halusivat päästä jäälle Ilveksen poikien kanssa.
Pojat aloittivat heti kovalla ryminällä ja asenne oli kohdallaan. Vastustaja ei ollut läheskään samaa tasoa meidän kanssa, ja heti oli selvää kuka tulee olemaan voittaja. Maalivahtimme Rintamäen Riku pyöriskeli lähes työttömänä oman maalinsa suulla. Epämiellyttävä peli, Rikulle. Kiekko pysyi jatkuvasti Jiamusin alueella ja lähes jokainen kenttäpelaaja pääsi maalitilanteisiin. Peli päättyi Ilveksen voittoon 24-0. Jiamusin pelaajille jaettiin pelin jälkeen Ilveksen kausijulkaisut ja palkitsimme Tpaidallamme heidän parhaan pelaajan Wang Shun, maalivahti nro 8:n. Hymy ei hyytynyt kiinan pojilta karvaasta tappiosta huolimatta. Kiitimme heitä hyvästä urheiluhengestä ja iloisesta asenteesta... Aika velikultia.
Tunnelma joukkueessamme on nyt katossa ja kaikki ovat loistaneet peleissä. Myös pelien jälkeen on tunnelmaa riittänyt. Aikaeron tuoma väsymys alkaa vähitellen poistua. Muutamia mustelmia on pelaajille tullut, kuten pelin luonteeseen kuuluukin. Life is hard, then we die. Tänä iltana meillä on ansaittu iltavapaa. Tällaista vapaa-aikaa pojat ovatkin odottaneet. Osa meni Pizza Hutiin ja osa muualle murkinoimaan. Hotellin perinneruoka ei oikein maittanut tänään.
Nyt istumme hotellimme aulassa kirjoittamassa tätä ja ympärillämme leijuu vahva kylmägeelin tuoksu. Huomenna vastaamme luisteleekin isäntäkaupungin joukkue Harbin, joka osaa pelata todella kovaa ja hyvää kiekkoa. Peli ei varmaan ole helppo.
Nyt lopetamme näihin tunnelmiin, näihin kuulumisiin. Klo on 23.40.
Modern Hotel Harbin, Viro, Virta, ja Mysiini.

Ensimmäinen pelipäivä

2008-12-30T13:22:00.001+02:00

Harjoituspäivä!

2008-12-29T19:49:00.011+02:00

28.12.2008
Harjoituspäivä!
Heräsimme aamulla hotellin asiallisista huoneista aamiaiselle klo 7.30 jälkeen. Aamiainen oli kiinalainen… ja runsas. Riisiä oli ja kaikkea eksoottista kiinalaista LISUKETTA siihen lisäksi. Siinä ei ollut runsaudesta huolimatta paljoakaan pojille syötäväksi. Me aikuisetkin vieroksuimme kiinalaista menua aamiaiseksi. Pojat tulivat silmät loistaen kertomaan, että tuossa on paistettuja ankanpäitä, ja tuossa jotain sellaista mikä näyttää vielä erikoisemmalta!

…Paljon jäi erikoisuuksia maistamatta.
New York Islandersin Dan Bedard pyysi minua (Timo Virolainen) ja Jonnia (Virolainen) istumaan kanssaan aamiaispöytään. Dan ehdotti heti meille yhteisiä harjoituksia jenkkien kanssa. Voisimme yhdistää kaksi harjoitusvuoroa ,saisimme kaksi kertaa pitemmän vuoron, ja ennen kaikkea harjoitella yhdessä. Tämä käy tietenkin meille, totta kai! Hän pyysi meitä myös nimeämään yhden pelaajan joukkueestamme jota New York Islanders TV voisi haastatella turnauksen aikana. Hetken mietittyään Jonni nimesi Niklas Virtasen hyväksi haastateltavaksi, sillä hänellä on hyvä koulunumero englannissa ja hän on muutenkin rohkea, ja lisäksi hyvä tyyppi. Dan kiitti ja lähti kertomaan yhteistreeneistä Nassau County Mustangsin valmentajille. Mukava mies tuon Dan!
Aamiaisen jälkeen meillä oli kaksi tuntia vapaata aikaa. Osa meistä lähti kävelemään viereiselle kävelykadulle ja osa palasi huoneeseen nukkumaan. Hyvin järjestetty! Olimme hyvin kiitollisia tästä lepohetkestä. Matkan jälkeen oli hyvä selvitellä päätä ja levätä. Samalla tutustuimme ympäristöön. Todella länsimainen ympäristö, sillä katukuvassa oli runsaasti merkkiliikkeitä ja McDonalds. Talot sen sijaan olivat valaistu värivaloilla ja ne olivat muutenkin eksoottisia. Vanhaa venäläistyylistä rakennustyyliä oli sekoitettuna kiinalaiseen koukero-ornamenttiin.
Jussi opasti meidät innokkaalla tyylillään hienosti Baqu Areenalle läpi hurjan liikenne kaaoksen. Matka ei ollut pitkä noin (15 min), mutta vaarallisia tilanteita syntyi meidän mielestä tosi paljon, kun kävelijät toikkaroivat keskellä tietä, polkupyörien, mopojen, autojen sekä muiden sekalaisten kulkuneuvojen keskellä. Liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ollenkaan, paitsi torven soitto oli ilmeisen pakollista. Kukaan ei väistänyt siitä huolimattakaan linja-autoamme. Auton nokkaa työnnettiin vain väkisin muiden joukkoon.
Baqu Areena oli hienon näköinen rakennus muiden urheiluhallien joukossa, joita oli muuten useita siinä ympäristössä. Näimme myös vilahduksella stadionilla ulkokaukalon! Sinne meidän täytyy mennä tällä reissulla vielä.
Sitten saimme kokea suuren kunnian olla jäällä Nassau County Mustangsin poikien kanssa. Valmentajina meillä oli Danin kanssa myös NHL legenda Brian Trottier! Brian kävi ennen harjoituksiamme upeassa pukukopissamme kertomassa urastaan ja kuudesta pelaajana voittamastaan Stanley Cupista ja yhdestä valmentajana voittamastaan. 18 vuoden pituinen NHL ura oli todella menestyksekäs!
Kuva
Kaikki harjoitteet tehtiin yhdessä ja sekoitettuna USA:n joukkueen poikien kanssa! Tunnelma oli mahtava ja poikamme hyvin iloisia yhteistyöstä.

New York Islandersin järjestämä harjoitus oli poikiemme mielestä todella ainutlaatuisen mukavat ja mielenkiintoisen erilaiset, kuin omat harjoitukset ovat olleet. ( Meneekö meidän valmentajat vaihtoon?) Kaikki harjoitukset suoritettiin muuten kiekon kanssa!
Kuva
Harjoitusten jälkeen Brian ja Dan kävivät vielä kommentoimassa, että pelaajamme ovat heidän mielestään erittäin hyviä kontrolloimaan kiekkoa.
Lähtiessämme hotellille mielemme oli hyvä ja jäimme odottamaan Tervetuloa -Bankettia, isoa juhlaa, jossa saamme tutustua kaikkiin turnaukseen osallistuviin joukkueisiin ja niiden toimihenkilöihin. Odotimme jotain upeaa tapahtuvaksi illalla…

International Mr. Charles B. Wang Ice Hockey invitational Tournament 2008 Project Hope, Harbin

Banketin jälkeen, kun pelimiehet olivat menneet nukkumaan, Dan kutsui meidät huoneeseensa nro 213 jatkoille. Tulimme molemmat Timot (Virtanen ja Virolainen) ensimmäisinä paikalle ja Danin kutsusta illan mittaan paikalle saapuivat Brian Trottier ja muut USA:n joukkueen valmentajat, sekä toimihenkilöt. Ilo oli ylimmillään, sillä puhuimme Project Hopen tulevaisuudesta ja erityisesti JÄÄKIEKOSTA. Brian kertoi illan mittaan omasta urastaan ja tunnit kuluivat ihan lentäen. Dan ja Brian pyysivät minua hakemaan paikalle vielä muutkin joukkueemme valmentajat, sillä Lasse Öhrling ja Jyrki Rintamäki ovat kovia kiekkomiehiä. Ilta jatkui jääkiekon seurassa melkein puoleen yöhön. Kiitimme Dania vieraanvaraisuudesta ja lähdimme uskomattoman mukavan illan jälkeen poikiemme kanssa nukkumaan.

Beijing and...Harbin!

2008-12-28T10:58:00.016+02:00

Ni Hao!

Hei kaikille kiinaksi! ...Täällä on tosi kivaa!

Matkamme alkoi upeasti, kun kaikki matkajärjestelyt tuntuivat toteutuvan suunnitelmien mukaan. Matka Pekingiin meni uskomattoman nopeasti osan meistä nukkuessa, ja osan tutkiessa lentokoneemme upeaa istumapaikkakohtaista viihdejärjestelmää, josta sai valita pelejä, elokuvia, tehdä omia musiikkilistoja, katsella kamerakuvaa lentokoneestamme eteen- tai alaspäin, ja valita vaikka mitä muutakin toimintoa, sellaista mitä ei ehtinyt edes kokeilla.

Perille Pekingiin tulimme ihan aikataulussa. Saavuimme uudelle valtavalle lentoasemalle nro 3 (Olympialaisia varten rakennettu). Lentoasema oli niin iso, että matkalaukutkin haettiin kaukaa lentoaseman omalla metrojunalla! Meitä oli vastassa Pekingissä mukava 4 hengen joukko kiinalaisia ystäviämme New York Islandersin Harbinin toimistosta. Uusi ja outo oli heillekin tämä lentoasema. Johnyksi itseään kutsuma kaveri ilmoitti meille olevansa Team Finlandin opas. Melkein heti nimitimme hänet Jussiksi, josta nimestä hän oli ylpeä.

Jussi pidätteli ryhmäämme hajaantumasta ja esti pontevasti kiertelymme lentokentällä. Kävimme yhdessä McDonaldsilla syömässä ja New York Islanders maksoi hampurilaisateriamme. Väännettyämme Jussin kanssa tarpeeksi, uskalsi hän antaa meidän tutustua lentokenttään itseksemme.

Isot laukkumme aiheutivat ihmetystä ja päänvaivaa Sanghai Airlinesin väelle. Jussin avustuksella saimme kuitenkin kaikki tavaramme mukaan,... ja ilman lisäveloitusta.

Noin 1,5 tunnin matkan jälkeen saavuimme pimeään ja mystiseen Harbiniin... Jo lentokentän parkkipaikka oli hyvin erikoinen, ja matka jäätyneessä bussissa oli omituinen, sillä katuvaloja ei ollut, ja ikkunoista ei nähnyt ulos. Noin 30 minuutin ajamisen jälkeen alkoi tienvarrella näkymään paljon erivärisiä (punaisia) neonvaloputkihässäköitä ja lisäksi keskikaupungin lähestyessä, alkoi bussinkuljettajamme soittaa torveaan kuin heikkopäinen, väistellessään ohittamiaan kulkuneuvoja; kolmipyöräisiä polkupyöriä, mopoja, ja vastaan tulevia valottomia linja-autoja. Pyöriäkin siis oli kulussa, vaikka pakkasta oli paljon, ja ulkona ilma oli jäätävää. Onhan Harbin Mongolian korkeudella, joten kylmää oli ulkosalla kummatkin, ilma ja kyyti.

Hotellin ulkopuolella oli meitä vastassa jäästä tehdyt härät. Mukava opas Jussi ja hotellin henkilökunta auttoivat meitä vastaanottamaan huoneet ja pojat asettuivat hotelliin helposti. Huoneet olivat tosi siistit, ja eurooppalaistyyliset. Meille varattua päivällistä ei USA: n joukkue ollut syömässä kanssamme, vaan söimme omalla porukalla kylmää ruokaa ja lämmintä juomaa. (Kylmät juomat täytyisi osata tilata erikseen) >Eksoottinen iltapala ei maistunut meille kaikille ihan sellaisella tavalla, kuin olisimme halunneet. Kylmänä olivat myös liha-, kala ja kanaruoka. Taas saimme ihmetellä, miten tämä vaikuttaa ruoansulatukseemme.

(Seuraavana aamuna herätessämme, aamiaispöydässä oli taas samanlaista ruokaa kuin edellisenä iltana, mutta vielä mauttomampana ja kylmenpänä. Rohkeina päätimme, että sekin ruoka kävi kovaan nälkään ja osa meistä söi sen kunnialla läpi. Olisittepa vain nähneet, miltä seisova aamupalapöytä näytti!)

Sitten nukkumaan ja aamulla odottamaan herätystä. olihan meillä odotettavissa seuraavana päivänä jo ensimmäiset harjoitukset Harbinin Baqu -areenalla....

Raportti päättyy kirjoittajan nukahtamiseen pe-la vastaisena yönä klo 01.00 jälkeen, nukahtamiseen tietokoneen ääreen. Matkaväsymys painoi päälle...

Timo Virolainen

USA:n joukkueen matkasivut

2008-12-28T02:23:00.002+02:00

Eipä ole vielä matkalaisistamme mitään juttuja ilmestynyt. Mutta löysin sattumalta turnaukseen osallistuvan USA:laisen joukkueen matkasivut. Heillä matka oli kestänyt yhteensä 27 tuntia ja päävalmentaja oli jo telonut itsensä hotellin rapuissa!

Matka alkoi

2008-12-26T17:01:00.007+02:00

Olimme saattamassa tuttaviamme matkalle Kiinaan. Ohessa tunnelmia lähtöhulinasta. Oikein hyvää matkaa kaikille!

Ohjelma!

2008-12-09T00:18:00.007+02:00

Kokoontuminen Kangasalan jäähallille klo 15.30. Lähtö 15.45
(Ruokailu kotona ennen matkalle lähtöä)
Saavumme HKI-VANTAAN lentoasemalle noin klo 18.00.

Finnair, lento AY 0051 HKI-VANTAA klo 20:00

27.12. la
- Saapuminen Pekingiin klo 09:40, The Capital Airport, Vastassa NYI Harbin Rep Office Staff
- Saapuminen Harbinin lentokentälle, ei ilmoitettua aikaa, Lisäksi vastassa on Harbinin urheiluviraston edustajat
- Linja-autokuljetus Hotellille
- Hotelliin saapuminen, Suomen joukkueen lounas
- USA:n joukkue saapuu Pekingiin klo 14:45
- Myöhemmin illalla joukkueiden päivällinen (Suomen ja USA:n joukkueet)

28.12. su
- Koko päivä jäähallilla, joukkueiden harjoitukset klo 09:30 - 16:30
- Turnauksen johto kokoontuu jäähallin kokoushuoneessa klo 15:00
- Tervetuliaisbanketti hotellin Banquet -salissa. Paikalla järjestävän komitean edustajat, hallituksen edustajat, kaikki osallistuvien joukkueiden toimihenkilöt, pelaajat ja tuomarit.

29.12. ma
- Lipunnosto -seremonia jäähallilla klo 11:30
- Puck-Off Ceremony, (Aloitus kiekko -) klo 11:50
- Ottelut alkaa klo 12:00-14:30, 15:00-17:30, 18:00-20:30, ottelujärjestys jaettu

30.12. ti
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30

31.12. ke
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30, Uudenvuoden Juhlat Suomen, USA:n ja Kiinan joukkueille hotellillamme. Viereisillä kävelykaduilla on järjestetty performansseja ja lisäksi erilaisia esityksiä Shonghua -joella.

1.1.2009 to
- Lepopäivä. Sightseeing USAn joukkueen kanssa jää- ja lumi -festivaalialue. Visit The Ice and Snow Great Wall. Kiinan hallituksen viranomaisten ovat luvanneet, että saamme vierailla siellä. (Viralliset lumi-ja jää festivaalit pidetään 5.-6.1.)

2.1. pe
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30

3.1. la
- ottelut jatkuu, klo 09.00-11:30,12:00-15:30, 16:00-18:30
- Palkintoseremonia kilpailun jälkeen
- Kiitos- ja päätös -banketti hotellilla klo 20.00. Myös kiinalaiset joukkueet osallistuvat

4.1.su

- Suomen ja USAn joukkueet lentävät Pekingiin. klo 7.45
- Bussikuljetus The Capital Airport Hotelliin
- Lounas molemmille joukkueille
- Kahdelle joukkueelle joko kilpailuja tai sightseeing, (Jäähallilla tai näköalapaikoilla.)
- Joukkueille päivällinen

5.1. ma

- Aamiainen hotellilla
- Suomen ja USA:n joukkueen sightseeing koko päivän: Kiinan Muuri tai Taivaallisen Rauhan Aukea tai Kielletty Kaupunki (palatsi) Toivomustemme ja ajankohdan mukaan parhaiten sopivat nähtävyydet.
- Lounas molemmille joukkueille
- Sightseeing jatkuu
- Päivällinen

6.1. ti

- Aamiainen molemmille joukkueille
- Suomen joukkue lähtee Pekingistä 11:40 The Capital Airport
- USA.n joukkueen lounas
- USA:n joukkue lähtee pekingistä klo 16:45

- Joukkueemme palaa HKI VANTAAN lentokentälle klo 14.15

Bussikuljetus odottaa joukkuetta lentokentällä. Paluuaika Kangasalan jäähallille n. klo 17.00.

Harbin, Kiina, New York Islanders ja Ilves

2008-10-15T15:16:00.010+03:00

Turnausmatkalle lähtö lähenee!

Koko syksyn ajan on matkanjohtajalla ollut työtä matkajärjestelyissä. Edellisestä turnausmatkastamme New Yorkiin olemme kuitenkin oppineet olemaan liikaa huolestumatta peliohjelmien ja matkaohjelmien viipymisestä. Tämä on amerikkalaisten isäntiemme tapa. Heidän mukaansa asiat unohtuvat, jos niitä aletaan aikaisin suunnittelemaan. Tiedämme heidän kuitenkin hoitavan järjestelyt loistavasti. kts myös linkki: http://nyiprojecthope.com/invitational/index.php
Odotamme kärsivällisesti lisää tietoja Kiinan turnausmatkastamme. Mitään tarkempaa ohjelmaa ei voida vielä jakaa. Mutta tässä tähän asti kerättyä ennakkotietoa:
Ohjelmassa tulee olemaan saapumispäivänä 27.12. Banketti-tervetuliaisruokailu, johon osallistuu tällä tietoa ainakin amerikkalaisten joukkue Nassau County Mustangs ja Ilves Islanders. Meille on alustavasti varattu myös jäähalliin harjoitusvuoro, jota kuitenkaan ei ole meille varmistettu.
Turnaus alkaa 28.12. ja jatkuu 4-5 päivän ajan. Vastaamme luistelee amerikkalaisten lisäksi kolme kiinalaista joukkuetta, ja yksi venäläinen joukkue.
Kun turnaus on ohi, meille esitellään Harbinin kaupungin nähtävyydet. Harbinissa on tuolloin maailmankuuluu lumi- ja jääfestivaali. http://www.studyathlju.com/en/attractions.html . Kiertokäynti kestää koko päivän. Sen jälkeen meidät kuljetetaan yli 1000 km päähän Pekingiin, jossa meille on järjestetty 2 päivän sightseeing.
Jännityksellä odotamme, mitä New York islandersin väki meille järjestää tällä matkalla. Uskon, että pojillemme on kuitenkin tärkeintä jääkiekko, ja nuo kansainväliset pelit Harbinissa.
Matkastamme tullaan tekemään juttuja päivittäin tähän blogiin. (Jos vain Kiinan viranomaiset sen sallivat ja hotellista löytyy internet -yhteys.) Vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille ja muille kiinnostuneille tätä matkapäiväkirjaa tehdään, jotta matkaamme pääsee seuraamaan kotona, ihan kuin itse paikan päällä olisi. Tämän blogin kautta toivomme myös saavamme terveisiä sinne Kiinaan. Blogin kautta voi myös kirjoittaa viestejä joukkueelle ja pelaajille.
Ja tietenkin tämä matkatarina jää muistoksi itse joukkueelle ja siitä poikamme saavat itsekin kopiot käyttöönsä.
Jännityksellä jäämme odottamaan matkaamme kohti uutta ja nuorta jääkiekkokulttuuria.
Kiitos New York Islandersille!
Matkanjohtaja

Uusi matka - uusi maanosa

2008-06-02T15:00:00.007+03:00

Jo tammikussa New Yorkissa, NY Islandersin varatoimitusjohtaja Chris Dey oli esittänyt Timo Virolaisen kautta kutsun joukkueellemme osallistua ensi kesänä Kiinassa järjestettävään Project Hope turnaukseen. Olimme tietenkin ihmeissämme ja ajattelimme, että niin varmaan tästä nyt vielä Kiinaankin lähdettäisiin, kun jo niin paljon olimme ehtineet kokea. Useiden käänteiden jälkeen tilanne on nyt kuitenkin se, että Ilves Islanders 95 on todellakin osallistumassa joulukuussa Pekingissä ja Harbinissa järjestettävään jääkiekkoturnaukseen. Itse turnaus pelataan 26.12.2008-6.1.2009 ja matkaan sisältyy myös kiertoajelut Harbinissa sekä Pekingissä.

Hyvästit New Yorkille

2008-01-25T18:00:00.000+02:00

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa Mary Poppins musikaali New Amsterdam teatterissa. Kaikki 15 New Yorkiin jäänyttä Ilvesläistä lähtivät katsomaan esitystä. Aamupäivällä keskustaan lähdettäessä osa vanhemmista koki sykähdyttäviä hetkiä kun lähdimme hotellilta kahdella taksilla ja tarkoituksena oli mennä Hempsteadin asemalle; vanhempien taksi kurvasi asemalle ja olimme ihmeissämme missä toinen taksi oli. "Hukassa" olleessa taksissa oli aikuisista ainoastaan Manta ja kaikki lapset olivat hänen mukanaan. Saimme pienen puhelinneuvottelun jälkeen selville, että lasten taksi oli päätynyt läheiselle Westburyn asemalle. Tutkimme aikatauluja ja totesimme, että emme tulisi olemaan samassa junassa, mutta meidän pitäisi olla suunnilleen samaan aikaan Manhattanilla. Niin lähdettiin matkaan hieman epävarmoin tuntein. Huoli oli kuitenkin turha kun näimme Pennsylvania Stationilla lastemme tulevan siistissä parijonossa Mantan johdolla luoksemme. Huh! Kiitos Manta!

Itse musikaali oli todella viihdyttävä ja itseeni vaikutti eniten hienot puitteet sekä hienosti toteutettu lavastus. Melkoinen yllätys oli sekin, että lasten musikaalissa myytiin olutta, jota sitten sai siemailla Maija Poppanen -muovimukista pillillä... Oikein mukava kokemus kokonaisuudessan tämäkin.

Teatterin jälkeen väki jakaantui omille tahoilleen syömään sekä tekemään viimeisiä ostoksia Manhattanilla. Myös pieni ajatus pakkamisen aloittamisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Vihdoin Aapokin pääsi odottamaansa kuvaan NYPD:n edustajan kanssa.

Hotellille kotiuduttuamme yritimme viivyttää nukkumaanmenoa, jotta saisimme seuraavana päivänä unta lentokoneessa matkalla Suomeen. Osa porukasta kokoontui vielä hotellin alakerran Champions ravintolaan viettämään viimeistä iltaa.

Viimeisen päivän aamuna osalla oli vielä pakkaamiset tekemättä ja ne piti hoitaa alta pois. Aamiaisen jälkeen päätettiin Virolaisten kanssa vielä poiketa läheisellä Source Mallilla katsomassa josko vielä jotain ostettavaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Jo aiemmin koetussa Dave & Bustersissakin tuli vielä käytyä pelailemassa. Palattuamme ostosreissulta kello oli jo 13:30 ja meidän piti olla JFK:n lentokentällä viimeistään 14:45 joten oli jo pieni kiire. Vielä viimeinen katsaus huoneemme ikkunasta Nassau Coliseumiin. Oli aika jättää sillekin hyvästit.

Pienen paniikin jälkeen pääsimme kuitenkin todella sujuvasti kahdella vanilla perille juuri ajoissa. Kuljetuksista vastasivat jälleen kaksi herrasmiesta kuin suoraan elokuvasta Men In Black.

Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja näin saimme hoidettua muodollisuudet nopeasti. Lento oli hieman myöhässä, koska koneen lähtö Suomesta oli viivästynyt huonon sään takia. Paluulento sujui kuitenkin suotuisten tuulien ansiosta ennakoitua rivakammin ja näin laskeduimme Helsinki-Vantaalle suunnilleen aikataulussa n. 8:45. Pojat saivat suhteellisen hyvin nukuttua n. 4-5 tuntia, mutta suurimmalla osalla vanhemmista unet jäivät lyhyiksi. Itse sain nukutta n. 50 minuuttia.

Lentokentällä kuljettajamme oli meitä vastassa ja näin pääsimme aloittamaan matkamme viimeisen etapin eli bussikuljetuksen Tampereelle ja Kangasalle. Osa pojista jatkoivat uniaan vielä bussissa. Ajoimme ensin Olkahisiin, jossa valmentajamme Vesa Viitakoski oli vastassa perheenjäseniään. Vesalla oli myös antaa yllätyslahja kuljettajallemme.

Kangasalan jäähallin pihaan kurvasimme lopulta n. klo 11:30. Oli hienoa nähdä kotijoukkujen olevan vastassa. Takki oli aika tyhjä. Paljon oli nähty ja koettu. Tuntui siltä että mikään ei olisi matkalla voinut mennä enää paremmin, kaikki oli ollut täydellistä. Kiitos kaikille matkan eteen töitä tehneille henkilöille sekä erityisesti New York Islandersin omistajalle Charles B. Wangille, ainutlaatuisen Project Hope idean isälle, ja Ilveksen omistajalle Vincent Manngardille, jonka ansiosta pääsimme osallistumaan tähän unohtumattomaan matkaan. Kiitokset myös NY Islandersin upeille edustajille David Karbinille sekä Adam Sherlipille, jotka pitivät meistä hyvää huolta New Yorkissa ollessamme. Kiitos myös Mika Arvajlle esimerkillisestä joukkojen johtamisessa matkan aikana. Iso kiitos myös primus motorillemme Timo Virolaiselle, jota ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Timo otti tämän matkan projektikseen alusta asti ja hoiti kaikki asiat viimeisen päälle. On ollut helppoa, mukavaa ja opettavaa puuhastella Timon kanssa tämän matkan parissa. Sekä kiitos tietysti kaikille pelaajille. Olemme kaikki teistä todella ylpeitä, edustitte Suomea ja Ilvestä mallikaasti ja eihän se finaalipaikkakaan lopulta kauaksi jäänyt. Taitokilpailussa lopulta näytimme mitä osaamme.

Elämä jatkuu New York Cityssä

2008-01-23T18:00:00.000+02:00

Kun sitten saatoimme joukkueemme takaisin bussille ja jätimme jäähyväiset hyvää matkaa -toivotusten jälkeen kaikille kotiinpäin lähteville, me jäljelle jääneet palasimme takaisin Rockefeller Centeriin kaakaolle ja kahville. Kylmä tuuli ja 3 astetta pakkasta teki ilman kylmäksi, ja lämmintä juomaa tarvittiin. Hentoinen lumisade alkoi Manhattanin päällä ja olo tuntui mukavalta kun olimme onnistuneet matkassa näinkin hyvin. Toivoimme kuulevamme Suomesta jotain viestiä kun matka olisi pääjoukolta onnellisesti ohi.

Päätimme mennä seuraavaksi kysymään tetterilippuja Time Squaren alueelta. Ensimmäisenä vastaan tuli teatteri, jossa oli näytelmä MaryPoppins, jota olimme etukäteenkin ajatelleet meille parhaiten sopivaksi. Meitä kun oli 5 vuotiaasta aikuiseen asti, piti löytää sellainen näytelmä joka kiinnostaisi kaikkia. Kävelimme teatterin lippuluukulle ja iloiseksi yllätykseksi saimme liput puoleen hintaan. Ne maksoivat vain 25 taalaa per lippu. Esitys olisi seuraavana päivänä klo 2 pm. Meille se aika sopi täydellisesti. Saimme vielä istumapaikat samalle riville. Nyt oli hyvä lähteä katsomaan metrolla Ground Zeroa.

WTC tornien paikalla oli iso monttu, jossa maansiirtokoneet jylläsivät ja paikka näyttikin hyvin arkiselta työmaalta. Liikuttava paikka oli kuvaseinä jossa itkevä palomies teki kunniaa menehtyneille virkaveljilleen. Ja Ground Zeron ympärillä ihmisvilinä oli sanoin kuvaamaamattoman tiheää, mutta siitä huolimatta kaikki pääsivät helposti kulkemaan limittäin ja lomittain toisiansa tönimättä!

Tällainen rakennuskompleksi tullaan rakentamaan vanhan WTC tornien paikalle. Se valmistuu vuonna 2009:

Tarina jatkuu, kun heräämme huomenna aamulla. Kello on jo taas puoli kaksi yöllä.
---Ja ei kun nukkumaan...

Viimeinen päivä New Yorkissa!

2008-01-23T17:49:00.000+02:00

Herätys oli klo 05:30, varhennettu aamiainen klo 06:00 alkaen, bussi odottamassa joukkuettamme jo ennen klo 06:30… Aamu oli jännittävä. Ehtikö kaikki eilen illalla pakata pelikassinsa ja matkatavaransa? Jäikö jotain huoneisiin, herääkö kaikki ajoissa? Hienolta taas tuntui, kun joukkueemme ja koko matkaseurue oli taas kerran ajoissa ja kaiki asiat olivat kunnossa klo 06:30, kun bussin piti lähteä liikkeelle.

Ainoa iso asia oli se, miten me mahdumme bussiin? Matkalaukkuja ja pelikasseja oli runsaasti vielä auton ulkopuolella, kun auton sisältä tuli viesti, ettei sinne mahdu enää. Mika Arvaja ja Jari Hellsten ottivat ohjat käsiinsä bussin sisällä ja auto tyhjennettiin ensin väestä ja pelikassit mahdutettiin bussin takaosaan. Kun ne olivat kaikki siistissä kasassa siellä perällä, mahdutettiin ihmiset sisään. Meille jäi tiukasti tilaa, mutta kaikille saatiin istumapaikka. Tunnelma oli hyvä ja iloista puheen sorinaa kuului liikkeelle lähdettäessä. Hetken matkaa jatkettuamme kohti New York Cityä, alkoivat jo osa pojista kuitenkin nuokkumaan. Tarkoituksemme aikaisessa liikkeelle lähdössä oli myös se, että alkaisimme totutella Suomen aikaan ja saisimme rytmistä siellä paremmin kiinni. Jos pojat nukkuisivat lentokoneessa korvaisi se heille Suomen yön. Lento lähtisi JFK kentältä klo 17.45 ja saapuisi Suomeen seuraavana aamuna klo 08:40. Se vähän yli 8 tunnin lentomatka olisi siis se Suomen yö.

Saavuimme perille NY Cityyn hyvissä ajoin. Kuskimme oli itsekin yllättynyt kuinka hyvin ja nopeasti matka sujui sinne. Manhattanin ruuhkainen liikenne veti kuitenkin hyvin tänä aamuna. Rockefeller Centerin luisteluareena oli jo käytössä, mutta me päätimme mennä ensin TOP OF THE ROCK näköalatasanteelle. Kiinalaiset olivat menossa samaan aikaan aamulla jäälle, ja pelkäsimme kentän ruuhkautuvan liikaa joten valitsimme näköalatasanteen ensin.

Kun saimme kaikki nekin vanhemmat tavoitettua, jotka tulivat perässämme Vanilla, lähdimme kohti Rockefeller Centeri huippua. Pelkästään matka hissillä huipulle oli jo huima kokemus. Hissin katto oli lasia ja hissikuilu oli upeasti valaistu.

Ylhäällä otimme kuvia upeista Manhattanin maisemista. Ihmeellistä, ettei siellä ylhäällä huimannut ollenkaan. Sitä maisemaa olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan.

Ylhäältä alas laskeuduttuamme, päätimme käydä syömässä jokainen perhe omalla tahollaan, ennen kuin menisimme luistelemaan Rockefeller Centerin jäälle. Ruokapaikkoja oli vain hyvin vaikea löytää, sillä ne avautuivat lounaalle vasta klo 11.30. MC Donaldsillakin oli vain aamiaismenu, eli hampurilaisia ei vielä saanut ostaa.

Luistelemaan menimme sitten ihan innoissamme. Melkein kaikilla oli omat luistimet mukanaan. (Timo muuten joutui vuokraamaan kaunoluistimet, kun hokkarit olivat loppu vuokraamon hyllyltä.) Nämä kuvat kertovat enemmän kuin miljoona sanaa. Pojat ja vanhemmat nauttivat täydellisestä luistelukokemuksesta pilvenpiirtäjien välissä. Onneksi Mika piti pintansa ja piti huolen siitä, että tämänkin me koemme yhdessä.

Luistelun jälkeen oli aika palata takaisin Atlas patsaalle, johon bussimme palasi meitä hakemaan kohti JFK:n lentokenttää. Osa meistä jäi kuitenkin heiluttamaan tälle yhdelle New Yorkin pysäkille St Patricks Churchin kupeeseen. Nämä 15 henkeä olivat varanneet itselleen pari ylimääräistä päivää shoppailuun ja nähtävyksien katseluun.

Jäähyväisten jälkeen New Yorkiin vielä jääneet jakautuivat omiin porukkoihinsa. Jotkut kävivät ruokailemassa Hard Rock Cafessa ja jatkoivat Manhattanin ihalua. Jotkut eivät olleet vielä saaneet tarpeeksi kiekkoa vaan menivät vielä seuraamaan New York Rangers - Atlanta Trashers matsia Madison Square Gardeniin.

txt –viesti 23.1.klo 10.22:

Hi, kotona ollaan ja päiväunet nukuttu. Loppumatka meni myös loistavasti. Suurin osa pojista nukkui 4 tuntia koneessa ja vielä lisää bussissa. Vanhemmat jaksoi loppuun asti, eikä ongelmia esiintynyt. Kiitin bussissa sekä poikia että vanhempia kympin reissusta. Perjantaina on treenit klo17:40. Jos "jääneet" pojat jaksaa niin tervetuloa. Muutoin lauantaina pelaamaan! Hyvää loppureissua! Mika Arvaja

Kaikki on siis hyvin. Raportit täältä New Yorkista vielä jatkuu…

Vanhempien kommentit matkasta

2008-01-23T16:24:00.000+02:00

Matkan viimeinen kokonainen päivä on takana. Näin valmentajan näkökulmasta matka on onnistunut täysin yliodotusten. Kun elokuussa aloitettiin yhteiset harjoitukset, oli selvästi havaittavissa kaksi erillistä ryhmää, Kangasalan pojat ja Ilveksen pojat. Nyt 6 päivää on takana ja joukkuehenki on aivan mahtava. Pojat ovat ”sekoittuneet” täysin, eli yksi tärkeimmistä tavoitteista on saavutettu. Niin, eli voitoilla tai tappioilla ei ole mitään merkitystä…

- Mika Arvaja

Kiitämme matkan järjestäjiä ja isäntiämme täällä New Yorkissa. Paljon on koettu ja nähty ja pitää paikkansa, että täällä on kaikki suurempaa… myös Keskus-puiston oravat!
Jangerit x 5

Paljon on nähty ja koettu, paljon on on menty ja tultu. Paljon on on ihmetelty - ja tosi mukavaa on ollut ihan koko ajan.
Virolaiset

Kiitos New York Islandersille ja Davidille.

-Heikkilä

Kiitos Vincentille mahdollisuudesta osallistua turnaukseen, oli hengessä mukana ja paikan päällä tarvittaessa. Monta askelta ja tiukat aikataulut mutta kaikki pelasi Amerikkalaisella tyylillä. Sopihan sentään muutama shoppailuhetki aikataulujen ulkopuolelle. Mustien vanien miehet -jalkamiehiä ei täällä tunneta. On mahtaavaa vanhempana seurata poikien ohjelmaa ja nauttia vieraanvaraisuudesta ja seurata poikien henkistä kasvua. Islandersin organisaatiolle suuret kiitokset.

-Janger Seppo, Janger Jorma, Järvi Pekka ja Heidi, Tähkänen Timo, Henttinen Markku ja Piia
Heikki Auriola

Kiitos kaikille puuhamiehille ja naisille. Mahtavasti toimiva joukkueenjohto. Pojat, me vanhemmat ja sisarukset muistavat varmasti tämän reissun loppuelämän.
Mikalle ja pojille terkkuja sinne itärajalle. Eetulle,Johannalle ja sisulle kotiin.

Juuli ja Petri Hirvonen

Mitä tähän voisi vielä kirjoittaa? Mahtava matka.Ehkä yksi unohtumattomia hetkiä oli kun
New York Islandersin kotihallin jäällä luisteli Bergenheim,Timonen,Kapanen sekä
Ilves-Islanders D-95.
Jarmo,Heli,Juho,ja Elina Mäkinen

Terveisiä huoneen 354 poikien matkamammalta. Huoneen kokoonpano oli Valtteri Salonen, Vili Janger, Olli Viitala ja Valtteri Viitakoski. Kiitos pojille, jaksoitte jäkättävän mamman sääntöjä.

Matkan viimeinen yhteinen ilta, aikalailla haikea olo. Reissussa on ollut mahtava porukka vanhempia, joihin on ollut hieno kokemus tutustua! Pojat ovat vallan hurmaavia urheita pieniä poikia isoista jutuistaan huolimatta.... =)
Ollaan nähty todella paljon lyhyessä ajassa ja tuntuu kuin olisi oltu reissulla kauemminkin koska ei olisi voinut edes kuvitella että viikossa ehtii nähdä näin paljon! Long Island on kaunis paikka, Manhattan sai tämänkin hölösuun hiljaiseksi oli siellä vaan niin isoja taloja !!!
Järjestelyt on ollut niin Amerikkaa kuin vain voi olla, ollaan menty VIP-tyyppeinä sinne tänne ja todeta täytyy että täällä on todella nähty vaivaa meidän eteemme. Miten sitten ollaan voitu esittää kiitollisuutemme, vain käytöksellämme, kaikkien puolesta voin sanoa että meidän käytöksessämme ei ole ollut moittimista. Pojille täytyy nostaa hattua ehdottomasti, käytöstapoja löytyy! Upeita poikia! Upeat valmentajat! Upeat järjestelyt! Uskon ja tiedän että meille kaikille jää mahtavat muistot tästä retkestä. Pojat ovat hitsautuneet yhteen todella tiiviisti ja se on ollut hienoa huomata. Saimme erittäin hyvää palautetta järjestäjän taholta joka on meille tietenkin hieno homma.
Matkalla yleensä sattuu ja tapahtuu mutta tämä on ollut niitä ainoita reissuja missä ei ole sattunut ja tapahtunut mitään negatiivista. Voisin jatkaa tätä kirjoitusta ja matkan ylistystä vaikka kuinka kauan mutta tuskin tätä kukaan loputtomiin jaksaa lukea tulematta kateelliseksi =) =)
Reissun top 5 poikien juttujen perusteella

Icegirls !!!!!
Dave & Buster
Kimmo Timosen ja Bergenheimin tapaaminen
NHL-peli
Luistelu NHL-jäällä

KIITOS KAIKILLE MUKANA MATKAN JÄRJESTELYISSÄ OLLEILLE!!!

Manta ja Roosa Viitakoski

Lyhyessä ajassa on koettu paljon mukavia asiota, joten näitä päiviä on hieno muistella myöhempinä vuosina. Viikko on toiminut hyvänä jääkiekon intensiivikurssina, mutta myös muu ohjelma New Yorkissa on ollut erittäin hienosti järjestettyä. Meidän joukkueen maskotti (Aapo 5 v.) ystävystyi oman joukkueen poikien lisäksi myös Islanderien maskottiin Sparkyyn (numero 0) ja he vaihtoivat useammat ”läpsyt” ystävyyden merkiksi viikon aikana. Loppumatkaksi suuntaamme turisteina katseemme kohti Manhattanin houkutuksia.

Kiitokset New York Islanders:ille ja Ilveksen joukkueen vetäjille ja joukkueelle perheineen.

Hämäläinen Päivi, Jari, Siiri, Aapo.

Kello on nyt 00.05. Nyt lähdemme nukkumaan. Kiitos kuuluu kaikille tähän vanhempain palaveriin osallistuneille. Iso kiitos myös kaikille matkaan osallistuneille.

Payday, palkkapäivä

2008-01-22T08:43:00.000+02:00

Tänään meillä oli ohjelmassa käynti Roosevelt Field Mall ostoskeskuksessa. Ennen kuin lähdimme sinne jakoi Joukkueen johto pelaajille joukkueen rahaa ostoksia varten 40,- taalaa /poika. Joukkueen johto teki sellaisen päätöksen siksi, koska joukkueen rahaa ei ollut kulunut niin paljon, kuin etukäteen oli ajateltu. Ostoskeskukseen meidät vietiin taas upealla VIP bussilla ja vanhemmat erikseen Vaneilla. NYI:n tarkoitus oli tarjota meille tutustumiskierros paikalliseen kaupalliseen tarjontaan. Ei voi sanoa muuta, kuin että se oli yhtä juhlaa, kun amerikan -ale oli alkanut juuri joulun jälkeen, ja meikäläisten eurot olivat olleet hyvässä vaihtokurssissa jo pitkään. Kaikki lapset ja vanhemmat tekivät upeita löytöjä sieltä, ja raha tuntui olevan taskussa enemmän kuin Suomessa.

Kiireeesti palasimme taas takaisin hotellille, jossa Vincent meitä odotti konsuli Osmo Lipposen kanssa. Keskustelimme siinä tovin ja sen keskeytti vain Sparkyn ilmestyminen paikalle. Kun poikamme juoksivat maskotti Sparkyn perään, rouva Lipponen sanoi miehelleen: Siinä sen näet kuinka suosittu olet!

Kiitimme kaikki Vincent Manngardia upeista järjestelyistä ja otimme yhteispotretin joukkueestamme Vincentin kanssa. Nämä olivat hyvästit tällä kertaa. Hän lupasi, että kuitenkin palaamme asiaan ja näemme ehkä jo piankin tammikuussa Tampereella.

Sitten kiirehdimme taas Nassau Colisseumille. Siellä oli alkamassa NEW YORK ISLANDERS vs CAROLINE HURRICANES. Carolinen pelaajat yöpyivät meidä hotellissa ja hekin olivat jo pojillemme näkötuttuja ja pojat tunsivat heitä muutenkin jo nimiltä. Ennen ottelua yleisölle esiteltiin Lighthouse tournamentin kiinalaiset joukkueet Qiqihar ja Harbin. Poikkeuksellisesti yleisö kuuli sekä Kiinan että Yhdysvaltain kansallislaulut.

Peli alkoi jännittävästi ja tasainen vääntö kääntyi ensin NYI:n johtoon 2-0. Kun sitten Caroline Hurricanes alkoi kiriä etumatkaa kiinni ja peli alkoi muuttua jännittäväksi, tapahtui jotain pojille odottamatonta katsomossa. Icegirls -tytöt saapuivat katsomoon tapaamaan pelimiehiämme!

Tämä iloinen yllätys johtui siitä, että poikamme olivat kommentoineet loppuottelupaikkaa siten, että jos he olisivat tienneet, että heidänkin loppuottelussaan olisivat samat ICEGIRLS -tytöt kuin NHL pelissäkin, ( nämä kuvankauniit tytöt puhdistavat jäätä maalivahtien alueelta), he olisivat panostaneet entistä enemmän ratkaisupeliin. Ystävämme, NYI:n David Kaprin, lupasi pyynnöstämme yllättää pojat iloisesti kesken pelin ja hän järjesti kyseiset nätit tytöt käymään meidän omaan katsomoomme. Pelin seuraaminen silloin keskeytyi ja jäällä tapahtunut tappelukin jäi meiltä vähälle huomiolle.

NYI vs Caroline Hurricanes päättyi sitten viimein inhottavaan tasapeliin varsinaisella peliajalla. Caroline teki maalin melko pian jatko-ajan alettua. Päätöslukemat 2-3. Voi harmi, taas kahden maalin etuasemasta, NYI päätyi kirvelevään tappioon. Me kyllä kannustimme kunnolla ja huusimme, sekä taputimme minkä vain ehdimme, mutta sekään ei auttanut.

Pelin jälkeen oli taas kiire. Jatkoajan yllätettyä taas isäntämme aikataulun vaihdoimme vaatteet mahdollisimman pian ja hyppäsimme taas edustusbussiin. Meitä odotti seikkailu, jota emme osanneet taaskaan ennustaa. Menimme siis Dave & Buster'siin. Se on erikoinen kaiken mahdollisen peliautomaati sisältävä pelipaikka lapsille. Siellä sai keilata, ilmakiekkoilla, pelata biljardia, tai pelata mitä vaan maksullisia videopelejä, koripalloa, ja mitä vain pelejä, mitä mieleen voi juolahtaa lapsella. ( siellä oli sitä kaikkea...) New York Islanders tarjosi pojille hampurilaisaterian lisäksi 5o,- dollaria pelirahaa korteille ladattuna! Ja ei kun pojat pelaamaan!

Timo Virolainen

...juttu jatkuu kun taas ehdimme kirjoittaa. Kello on kai jo kolme aamulla. Nyt on pakko lopettaa... jatketaan taas kun jaksetaan ja ehditään.. nyt silmät menevät väkisin kiinni...

New York Islandersin harjoitukset

2008-01-21T15:40:00.000+02:00

Tänään (20.1.) ei ollut aamulla kiire. New York Islandersin harjoitukset olivat alkamassa vasta klo 11.00 . Meidän oli mukava nukkua vähän pitempään ja syödä aamiaista ihan rauhassa. Keskustelimme vanhempien kanssa aamiasen jälkeen siitä, että menisimme vielä yhdessä Manhattanille tiistai-amuna ennen lentokentälle lähtöä. Mika Arvaja oli keskustellut NYI reportterin kanssa siitä, ettei vaan siinä olisi riskiä myöhästyä koneesta.

Saapuessamme Coliseumille klo 11 saimme tietää, että NHL-joukkueen harjoitukset alkaisivatkin vasta klo 12. Tarjolla oli kuitenkin lähes yhtä vauhdikasta menoa, sillä hallilla oli käynnissä paikallisten koululaisten jääkiekkoturnauksen finaaliottelut. Pojat oli pieniä ja kenttä oli jaettu kolmaan osaan. Yritys oli kovaa ja Sparky piti osaltaan tunnelmasta huolen. Itse pistäydyin samaan aikaan Coliseumilla olleilla metsästys & kalastus messuilla. Pari löytöä tuli tehtyä. Katellaan niitä sitten kesemmällä Sahalahdella...

Varsinaiset harjoitukset olivat melko kevyttä pelailua, eikä ihme sillä pelitahdilla, millä nämä NHL pelaajat pelejä pelaavat. Eräs Islandersin pelaajista (Sutton) paukutti melkein perä jälkeen kaksi pleksiä rikki. Melkonen kuti!

Maalivahti ja muutama kenttäpelaaja villitsivät nuorempia katsojia vippaamalla kiekkoja päätyverkon kautta ulos kentältä. Kuhina oli melkoinen kun suomalis-, kiinalais- ja amerikkalaisvoimin yritettiin ehtiä ekana. Pari kiekkoa taisi meikäläistenkin taskuihin päätyä. Harjoitusten jälkeen Islandersin valmennustiimin kuuluva entinen NHL-maalivahti Mike Dunham tuli juttelemaan ja jakamaan nimikirjoituksia.

Harjoitusten jälkeen siirryimme hotelille lounastamaan ja tänään oli vuorossa yllätys yllätys kiinalaista ruokaa. Lounaan jälkeen seuraavana oli vuorossa turnauksen finaaliottelu, jossa oli vastakkain kiinalainen Qiqihar ja amerikkalainen Westchester. Joukueemme oli hyvin varustaunut otteluun. Useilla pojilla oli Ilves-liput mukana ja otimme myös ison Suomen lipun mukaan antamaan väriä. Suurin järkytys pojille oli huomata, että turnuksen finaalissa jäätä puhdistivat tauoilla samat Ice Girlsit kuin NHL:ssäkin. Pojat kertoivat, että jos tämän olisivat tienneet, niin finaalipaikka ei todellakaan olisi jäänyt pelkäksi haaveeksi. Itse ottelu oli pitkään tasaista, mutta loppua kohden lähes täydet minuutit Qiqiharin takalinjoilla luutinut isokokoinen pakkipari alkoi ilmeisesti hieman väsyä ja näin Westchester pääsi tuulettamaan turnauksen voittoa lopulta melko selvin 6-2 numeroin. Hienoa tuloksessa oli se, että täten meidän porukka voi sanoa pelanneensa tasan turnauksen voittajan kanssa.

Finaalin jälkeen oli ohjelmassa illallinen kiinalaisessa ravintolassa. Tämä tilausuus oli jälleen unohtumatonta luokkaa. Pöytiin tuotiin useita erilaisia ruokia, joita sitten maisteltiin ja kummasteltiin. Jotkut taisivat syödä koko illan kiltisti puikoilla, mutta ainakin itse jouduin luovuttamaan ja turvautumaan haarukkaan. Pojilla eivät illallisen aikana mahat päässeet liikaa täyttymään ruoasta, mutta sitäkin enemmän naurusta. Vuorotelleen ihmeteltiin, että mitäköhän mikäkin ruokalaji sisälsi. Eräitä illan kohokohtia oli kun kiinalaiset pojat päättivät alkaa miekkailemaan hummereilla. Meidän pojista jotkut haistoivat markkiraon ja tienasivat muutaman ylimääräisen taalan pöytätovereiltaan syömällä urheasti eteen tuotuja eineksiä.

Illallisen jälkeen menimme vielä Dicks Sporting Goods nimisen kaupaan jossa meille ja kiinalaisille oli järjestetty yksityinen osotoshetki. Kaikenlaisia löytöjä tehtiin, joita sitten esitellään kun koti Suomeen pääsemme.

NHL pelipäivä

2008-01-21T00:23:00.000+02:00

Tänään oli meidän pelimme lisäksi tiedossa vähän isompien poikien peliä.

Aamulla saimme taas runsaan aamiaisen. Se maistui erinomaiselta. Tänä aamuna tosin ihmettelimme käytäntöä jossa ilmainen aamiainen jouduttiin kuittaamaan huoneen laskuun? Kaikki meille kerrotut tavat aamiaisen maksamiseen oli tänään erilaisia. Aamiaisravintolan henkilökunta kertoi siitä meille kukin eri tarinan. Miten ilmaista aamiasta maksetaan?

Sitten lähdimme joukkueen kanssa aamulenkille klo 08.30. Se oli reipas kävely Nassau Colisseumin ympäri.

Kun palasimme takaisin hotellille olivat bussit meitä jo hotellilla odottamassa. Meillä oli tänään NY Islandersin Iceworks -hallilla vain yksi peli Qiqiharia vastaan, jonka jälkeen meidän piti palata takaisin hotellille. Hävisimme oman pelimme kuin Pekingin ankat 5-0. Kiinalaiset olivat yllättävän isoja, ja lisäksi hyviä luistelijoita. Heillä riitti myös miehiä istumaan vaihtopenkillä koko pelin ajan.

Jäimme odottamaan seuraavan pelin tulosta, koska se olisi voinut vaikuttaa siihen, että pääsisimme vielä finaaliotteluun. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä melko pian kävi selväksi, että mahdollisuutemme jatkoon hiipuivat. Poikamme menivät purkamaan pettymystään Iceworksin NY Islanders – Pro Shoppiin, ja menivät sinne siis ostoksille. Vili Janger sai ostettua itsellensä upeat luistimet, jotka osoittautuivat kuitenkin myöhemmin saman jalan luistimiksi. Ne sopivat jääkiekolijalle, jolla on kaksi vasenta jalkaa. Lassi Pelli sai kaupan päälle pelihanskat, jotka olivat hänen tietämättään kuuluneet edellisen päivän mailaostokseen kylkiäisenä. Kiitos siitä, että Lassi ne näin jälkeenpäin vielä sai, kuuluu Petri Hirvoselle hyvästä huomioinnista ja avusta Lassille.

Takaisin Colosseumille lähdimme kiinalaisten ystäviemme kanssa, jotka olivat Qiqiharin joukkueesta. Aikataulun mukaan meillä oli kiire mennä Nassau Colisseumille syömään. Matkalla sinne meidän pojillamme oli tosi hauskaa kiinalaisten ystäviensä kanssa... Bussissa oli kova huiske ja iloista naurua kuului koko matkan ajan, tämä oli sitä kulttuurinvaihtoa parhaimmillaan. Siellä puhuttiin suomea, kiinaa ja englantia. Nämä jääkiekkoilijat ainakin ymmärsivät toisiansa erittäin hyvin.

Nassau Colisseumilla oli sitten taas hieman hässäkkää vanhempien ja sisarusten ruokailussa. Kukaan järjestävän organisaation puolesta eivät osanneet sitä oikein järjestää. Sellainen ruokailu perheille luvattiin, mutta kuitenkaan kyseiseen ravintolatilaan eivät vanhemmat mahtuneet. Pelaajamme söivät kiiresti, sillä taitokisa Got Skills oli alkamassa jo aivan pian.

Osa pojista ei halunnut osallistua kisaan, jos ei pääse rankkarikisaan mukaan... Järjestäjä oli kuitenkin jo valinnut ja nimennyt poikamme valmiiksi omiin lajeihinsa. Hauskaa oli vielä ennen kisaa se, kun kilpailun tuomari toimi myös kuuluttajana ja halusi opetella etukäteen miten meidän nimemme lausutaan. Melko hyvin nimet tunnistimme, vaikka melko hassuilta ne kuulostivat amerikkalaisen sanomana.

Got Skills kilpailu aloitettiin luistelukilpailulla, joka osoittautui jenkkien hallitsemaksi lajiksi. Kiinalaisetkin luistelijat olivat melko hyviä. Poikamme tsemppasivat todella hyvin ja Juho Tähkänen hävisi omalle parilleen vain hiuksen hienosti. Juhon amerikkalainen luistelupari sentään voitti lopulta koko luistelukilpailun.

Kovin laukaisija -kilpailu oli tosi hauskan näköistä. Pelaajat laukaisivat kiekon kohti maalia, jonka takana oli tutka. Laukaisunopeus näkyi sitten erilliseltä tulostaululta. Esim. Eero Hämäläinen ja Olli Viitala laukaisivat melkein 50 mph! Kilpailun voittanut Westchesterin pelaaja laukaisi peräti 59 mph.

Kentän toisessa päässä oli tarkkuuskilpailu, jossa maali oli peitetetty pressulla, jossa oli reiät joka kulmassa. Meidän omat edustajamme olivat tässä ihan suvereeneja. Tomi Hellsten voitti ja Joona Hirvonen tuli toiseksi! Heillä tuloksillaan oli iso ero seuraaviin jäljessä tuleviin kilpailijoihin.

Rangaistuslaukauskilpailussakin olimme tosi hyviä... Joukkueemme teki eniten maaleja koko karsinnan aikana, kaksinkertaisen määrän ennen toiseksi tullutta joukkuetta. Marko Heikkilä oli tosi varma maaleja tehdessään ja hän tekikin eniten maaleja tässä kilpailussa. Hänet palkittiin GOT SKILLSin parhaana maalintekijänä. Lassi pelli, Valtteri Viitakoski ja Juho Heikkilä olivat miltei yhtä tarkkoja maalintekijöitä. Pääsimme loppukilpailuun, jossa tiukan taistelun jälkeen olimme yhä tasan kilpailijamme kanssa. Aloitimme sudden death rangaistuslaukaukset. Kilpailu venyi ja lopulta epäonnistuimme maalinteossa. Vastustaja kuittasi jännittävän kilpailun ja veti ratkaisevan maalin ohi erittäin hyvin torjuneen Olli Ojasen.

Maalivahtikisa oli myös jännittävä. Jonni Virolainen ja Olli Ojanen ottivat rangaistuslaukauksia kiinni tasaiseen tahtiin. Kilpailevat joukkueet koittivat kaikin keinoin saada muurimme murtumaan. Lopulta maalivahtien The Lighthouse Tournamentin mestariksi nousi vain yhdellä sisäänpäästetyllä maalilla Jonni Virolainen.

Kun kilpailu oli vihdoin ohi, riisuimme pelivehkeet ja kiiruhdimme hotellille joka oli muutaman sadan metrin päässä. Vaatteiden nopea vaihto ja menimme odottamaan juhlapankettia, johon myös New York Islandersin omistaja Charles B Wang oli tulossa kanssamme ruokailemaan. Perheet oli kutsuttu myös mukaan tilaisuuteen. Vieraana oli myös Suomen konsuli Osmo Lipponen, New York Islandersin toimitusjohtaja Garth Snow, Vincent Manngard puolisoineen, Kiinasta useita merkittäviä henkilöitä, sekä lukuisa joukko muita arvovieraita.

Mr. Charles B. Wang piti hienon puheen Project Hopesta ja hän korosti tätä nuorten urheilijoiden kulttuurivaihtoa ja mainitsi nyt osallistujien tulleen kolmelta eri mantereelta. Hän myös kiitti meitä suomalaisia osallistumisesta.
Hän sanoi meille lopuksi, että nauttikaa tästä ikimuistoisesta tapahtumasta, myös sen ainutkertaisuudesta ja toivottavasti tulette muistamaan tämän aina.

Ja sitten juostiin… taas seuraavaan odotettuun tapahtumaan Nassau Colisseumille New York Islandersin edustajan Davidin kanssa. Ensimmäisenä kiirehdimme pitkin pitkiä käytäviä kohti Islandersin pukukoppia tapaamaan Sean Bergenheimia. Mietä oli kuvaamassa iso joukko televisiokameroita ja valokuvaajia. New Yorkin konsuli Osmo Lipponen ja Vincent Manngard saapuivat kanssamme kuvaan. Seanin saapuessa olimme melko jännittyneitä. Yllätykseksemme myös Philadelphia Flyersin Antero Niitymäki saapui luoksemme ja kanssamme kuvattavaksi.
Sean Bergenheim luovutti joukkueellemme pelipaitansa ja mailansa nimikirjoituksineen. Tämä paita tullaan vielä näkemään kunniapaikalla Kangasalan jäähallilla. Paidan otti vastaan kapteenimme Olli Viitala.

Ennen peliä siirryimme vielä High Five stand paikoille, jossa pelaajamme pääsivät antamaan läpyt New York Islandersin kaikille pelaajille heidän siirtyessään jäälle. Tilanne oli hunajaa pojillemme. Osmo Lipponen ja Vincent Manngard katselivat innokkaita poikiamme vierestä. Vincent vielä näytti meille, että Osmolla oli Ilveksen pinssi rinnassaan.

Siirryttyämme mahtaville katselupaikoille hallin yläpuolisen katsomoon, ihmettelimme yhdessä mahtavaa showta joka ei keskeytynyt hetkeksikään. Jo lämmittelyvaiheessa huuto ja mekkala oli jo mahtavaa. Katsomo oli loppuunmyyty (yli 16.700 katsojaa) ja lauantai-illan huuma oli käsinkosketeltavan paksua. Pelaajamme istuivat tyylikkäästi yhtenäisissä asuissa ja rauhallisina NY Islandersilta vasta saamamme lippalakit päässä. Pojat olivat saaneet ne illan banketissa NYI kassissa, joka oli täynnä fanitavaraa. Olimme päättäneet laittaa nämä oranssit NYI lippalakit tämän illan peliin päähämme kannatuksen vuoksi. Pelin alettua tunnelma ja meteli nousi vielä enemmän ja ihmettelimme tätä spektaakkelia. Koko ajan mietimme sitä, että kohta meidän poikamme ovat itsekin tuolla NHL jäällä.

Toisella erätauolla se sitten tapahtui. Ilves kuulutettiin sisään.

Kaikkien yllätykseksi Ilves Islandersin pojat alkoivat vetää rangaistuslaukauksia ja omat maalivahtimme olivat maalissa. Toisessa päässä kenttää tekivät samaa Westchester Mariners. Näimme upeita maaleja ja upeita torjuntoja, joihin melkein 17.000 katsojan joukko antoi kannustuksia ja huokauksia. Kun tämä show oli jatkunut hetken, kerääntyivät pelaajat jäällä yhteen ja hakivat oman maansa liput esiin. Näytti todella hienolta kun Akseli Arvajan johdolla, Suomen lippu liehuen, Ilves kiisi jäällä ja yleisö hurrasi äänekkäästi. Upeaa, mahtavaa, tätä kokemusta emme unohda ikinä. Tänään tapahtui poikiemme ensiesiintyminen NHL-jäällä!

Joukkueemme palattua takaisin katsomoon, meiltä joukkueen johdolta oli kysytty jo useasti olemmeko me noita samoja Suomalaisia. Siihen oli mukava vastata Kyllä! Jenkit täällä katsomossa kommentoivat siihen, että tulitteko te suomesta vain tämän esiintymisen takia? Ja ehkä siksi että Euro on nyt niin vahva valuutta…? Ei vaan siksi, että meillä on täällä The Lighthouse Tournament! Kansainvälinen nuorten jääkiekkoilijoiden tapahtuma, jossa kolmen mantereen juniorit tapaavat ja pitävät hauskaa jääkiekon yhdistäessä meitä kaikkia.

Pelin jälkeen palasimme hyvin myöhään hotellille. Olimme väsyneitä ja nälkäisiä taas. David tilasi meidän pojille Pizzat ja kun ne oli syöty hotellihuoneissa, väsähdimme kaikki ja menimme nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas. Mitähän unta pojat näkivätkään tänä yönä täällä New Yorkissa?

Täältä löytyy lisää tietoa matkasta:
http://islanders.nhl.com/news/lighthouse_blog.htm

Path to Success

2008-01-19T06:11:00.000+02:00

From the moment I met Ilves-Hockey Oy in John F. Kennedy International Airport I knew that the Lighthouse Tournament was going to be a great success. After a long flight from Helsinki, the hockey team and their families were smiling, but quietly and nervously. Fortunately, everybody got some sleep and their natural exhuberance became very apparent. Half way through the tournament I am incredibly pleased in how smooth everything has gone. The kids have played some great hockey and they seem to be enjoying themselves whether on or off the ice. I can only imagine how much everybody will have as they watch the New York Islanders defeat the Philadelphia Flyers (hopefully). Ilves will be introduced in front of a sold-out Nassau Veterans Memorial Coliseum and have the opportunity to skate on the same ice as the New York Islanders! I hope they can provide you with countless details of this rare treat!

Best regards,

Adam Sherlip

Tournament Organizer

New York Islanders

Pelipäivä, juhlapäivä

2008-01-19T04:48:00.000+02:00

Tänään oli ensimmäinen pelipäivä, joka teki siitä erilaisen edellisiin verrattuna. Siis päästiin asiaan. Pojat selvästi odottivat päivää, koska ollaanhan tänne ensisijaiset tultu pelaamaan. Hyvä niin!

Päivä alkoi lupaavasti. Valmentaja oli tyytyväinen nähtyään aamupalalla, ettei jokaisen pelaajan lautanen täyttynyt ensimmäisen aamun tavoin pelkästä pekonista. Siis selvää kehitystä oli heti nähtävissä.

Aamupalan jälkeen turnauksen järjestäjä, eli NY Islanders, oli järjestänyt koko matkaseurueelle mahdollisuuden päästä tutustumaan hotellin vieressä sijaitsevaan ilmailumuesoon. Menimmenhän sinne tietenkin bussilla ja vanilla, amerikkalaiseen tapaan. Matkaa oli n. 700 m. Koomista oli se, että odotimme kuljetusvälineitä kauemmin mitä olisi mennyt kävellen. No, ilmailumuesossa oli harvinaisia koneita ja pojat ainakin näyttivät kiinnostuneilta. Ilmailumuseokäynti huipentui avaruusalussimulaattoriajeluun.

Takaisin hotellille syömään kiinalaista ruokaa. Ruoka oli toki hyvää, mutta tieto siitä, että sitä tullaan syömään joka päivä, ei innostanut kaikkia. Turnaushan on järjestetty kiinalaisia varten ja siihen on tyytyminen. Mukavaa oli seurata kiinalaisten pelaajien, jotka söivät samaan aikaan, puikoillasyömistaitoa. Ei suomipojan sormet taipuneet vatsaavaan...

Ja ei kun "vartin" matkalle kohti hallia, joka todellisuudessa kesti puoli tuntia. Kun tulimme hallille, oli peliin aikaa 25 minuuttiia ja amerikkalainen vastustaja oli jo valmiina menemään jäälle. Ilveksen omistaja, Vinnie oli joukuetta vastassa.

Itse pelistä voisi kirjoittaa pitkäänkin, sillä se oli todella hienoa katseltavaa. Pelasimme koko arsenaalin voimin, eli neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla. Pelissä oli koko kauden paras tempo ja pojat yrittivät alusta loppuun asti aivan "kypällä". Oli hienoa katsoa kun joukkue tsemppaa. Tulos oli 3-3 ja se tuntui jopa voitolta, koska pelissä joukkue tuli aina tasoihin vastustajan maalin jälkeen. Epäsuomalaista.

Ilveksen omistaja, Vinnie, tuli pelin jälkeen koppiin ja halusi huudattaa porukkaa melkein voiton kunniaksi! Pelin jälkeen maalivahti Olli Ojanen pääsi lehtihaastatteluun, englannin kielellä. Player of the game, hoiti homman kotiin, muiden poikien tukiessa.

Pelin jälkeen ajiomme suoraan megasuureen uhreilukauppaan ostamaan kahdelle pojalle mailoja, koska peliä on huomattavasti helpompi pelata kun kaikilla pojilla on omat mailat mukana! No, kun yksi tai kaksi ostaa mailan isosta kaupasta, kaikki muutkin haluavat ostaa!! Eli Suomessa olevat vanhemmat, jääkää ylitöihin, sillä mailat eivät olleet ihan halpoja.

Pikaruokailu, taas kiinalaista, ja matka kohti hallia alkoi. Nyt vastassa oli toinen kiinalaisista joukkueista, Harbin. Tämä joukkue oli hävinnyt aamulla Qiqiharille, toinen kiinalainen, 5-0. Harbin meni heti ensimmäisessä vaihdossa 1-0 johtoon, taisivat pojat olla varmoja murskavoitosta. Perisuomalaista. Mutta nopeasti pojat ymmärsivät, että voittoon vaaditaan työtä ja joukkuehenkeä. Peli päättyikin lopulta hienon viimeisen erän ansiosta 9-4 ja taas Vinnie oli kopissa huudattamassa porukkaa.

Pelin jälkeen ajoimme luxus-hotelille tapamaan Philadelphia Flyersin suomalaistähteä Kimmo Timosta. Kime oli iloisena poikia vastassa ja pojat saivat haluamansa, eli Kimen nimmarit mailoihin ym. Taisi moni vanhempikin pyytää nimmarin "lapselleen". Lopuksi vielä pojat antoivat omat nimmarinsa Kimelle Ilves Islanders matkajulkaisussa omien kuviensa kohdlalla. Huomenna Kimellä taitaa olla 55 fania katsomossa, kun mennään katsomaan NY Islanders vastaan Flyers.

T: Mika Arvaja

Manhattan valloitettu!

2008-01-18T04:48:00.000+02:00

Tana aamuna pojat herasivat jo klo 03;30. Huoneista alkoi kuulua metelia jo klo 03.40 Se on aivan liian aikaisin taalla hotellissa, jossa seinat ovat kuitenkin paljon ohuemmat kuin siella Suomessa. Jari Hellsten ja Timo Virolainen kiersivat huoneita ja rauhoittelivat pojat takaisin nukkumaan. Se ei ollut aivan helppoa, silla kello oli Suomen aikaa jo melkein puolipaiva, ja poikien sisainen kello ja paivarytmi oli viela siina ajassa. Mika Arvajakin tuli mukaan nukuttamistalkoisiin noin klo 5;00 aikaan. Kaikki pojat olivat kuitenkin hereilla silmat kirkkaina paikallista Amerikan aikaa klo 6.00, vaikka yritimme pitaa heita viela hiljaa huoneissaan.

Kun sitten tuli aamiaisen aika, ja saimme vihdoin selvitettya aamiaiskuponkien kuulumisen matkalle osallistuville, saimme yllattya iloisesti. Emme olleet koskaan aikaiseemmin saaneet nain hyvaa ja monipuolista aamiasta. Luulimme saavamme vain paahtoleipaa ja marmeladia, mutta tarjolla olikin hedelmia, marjoja, puuroa, leipaa, sampylaa, jugurttia, amerikan pannukakkua vaahteranlehtisiirapilla, jne jne jne, ja aamiaiskokki oli tekemassa lisaksi viela aivan mita halusit. Ja tarjoilijat pitivat meista parhaan mahdollisen huolen, lasitkaan eivat ehtineet koskaan tyhjentya, kun jo lisaa tarjottiin.

Sitten saapui poikiemme iloksi ja yllatykseksi pihalle kaksi koulubussia, aivan kuin Simpsoneissa. Otimme kuvan toisesta kuljettajastakin, joka oli kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta.

Lahdimme klo 08.50 kohti Manhattania, ja koska ei ollut ruuhka-aika, emme uskoneet matkan kestavan juurikaan enempaa kuin 1 tunnin. Se ei siis pitanyt paikkaansa. Autoja oli silti kaduilla pilvin pimerin, risteykset olivat kaoottisia, ja lopulta toinen koulubussesita alkoi vuotamaan jaahdytinnesteensa matkustamoon. Vaihdoimme kaikki samaan bussiin ja nautimme taas tiiviista tunnelmasta. Olimme perilla luonnontieteellisessa museossa vahan myohassa, mutta se ei vaikuttanut bussissa iloiseen ilmapiiriin. Meita lahinna nauratti tama bussimatka. Museossa Ystavamme David yllatti meidat taydellisesti maksamalla meidan kaikkien paasymaksut museoon. Mina olen taalla ihan teita varten, han sanoi, ja kiersi museota kanssamme vasymatta.

Kahden tunnin kiertelyn ja ostosten jalkeen kaikki vanhemmat ja siarukset jaivat Manhattanille kavelmaan ja shoppailemaan. He katosivat nakyvista Broadwayta pitkin. Joukkue lahti kahdella uudella koulubussilla takaisin hotellille, jossa oli luvassa The Lighthouse Tournamentin tervetulotilaisuus kiinalaisten pelimiesten kanssa. Kohtasimme matkalla kuitenkin kaikki vanhemmat ja sisarukset keskuspuiston toisella reunalla. He olivat kavelleet nopeammin keskuspuiston halki kuin mita autoliikenne kulki. Heilutimme heille bussimme ikkunasta ja jatkoimme matkaa alle kavelyvauhtia halki Manhattanin.

1 tunnin linjaautomatka kesti miltei 2 tuntia, ja tama aika oli kuulemma kaikkein hiljaisin liikenteellisesti. Autoja oli vain ihan mielettomasti kaikki kadut taynna. Talla kertaa molemmat bussit paasivat ehjina perille.

Saimme bussissa kuulla, etta Vesa Viitakoski oli tehnyt muutaman maalin Lukko-Ilves pelissa! Sattumoisin Vesku soitti juuri silloin bussiin Timo Virolaisen puhelimeen tavoitellessaan perhettaan. Saimme kuulla sita kysyessamme, etta han oli tehnyt hattutempun ja voittomaalin! Ja juuri kun olimme bussissa harjoitelleet latka- englantia ja myos Hat-trick oli juuri lausuttu. Davidin kanssa juhlimme tata iloista uutista.

Saapuessamme hotellille oli Vincent Manngard meita vastassa, ja antoi kaikille meille lapyt. Vincent oli myos saanut juuri tietaa pelin tuloksen. Helmisen Raipekin oli hanen mukaansa syottanyt 4 maalia! Juhlimme tata tuoretta voittoa koko porukka!

Odotimme kiinalaisia tervetulotilaisuuteen melko pitkaan. Heidan passintakistuksensa ei mennyt niin joustavasti kuin meilla Vincentin jarjestamalla tavalla meni. Vincentin mukaan hanta pyydettii hommaamaan kiinalaisetkin samalla tavalla sisaan maahan, mutta Vincent sanoi etta han hoitaa vain omansa, ja nekin sita hienommin.

Kiinalaiset vihdoin tulivat ja myos poikiamme haastateltiin ja kuvattiin New York Islandersin nettivuille ja televisioon. Valtteri Viitakoski ja Akseli Arvaja hoitivat englanninkielisen haastattelun upeasti.

Aloimme upeat juhlat ruokailulla, ja meidan taytyy kiittaa poikiamme siita, etta he ottivat ensimmaisen eravoiton kiinalaisista heti ruokailussa. Poikamme olivat tosi herrasmiehia ja ruokailutavoiltaan esimerkillisia. Vincent huomasi ja kehui meille tata samaa asiaa.

Kun juhlat oli juhlittu, paatimme menna uima-allasosastolle viela kylpemaan. Vasy ei nakynyt, mutta tiesimme noutajan kohta tulevan. Nauroimme makeasti sille, etta alle 16 vuotiaat eivat saaneet kayttaa poreallasta terveydellisista syista, eika saunassa ollut kuin 40 astetta. Loylyvetta ei saatu mistaan. Huoltaja Jarmo Makinen koitti saada pyyhkeella vetta kiukaalle.
Se oli turhaa hommaa, loylya ei irronnut sittenkaan.

LOPULTA uni tuli kello 21.00, tai ainakin hiljaisuus huoneisiin.

My experience so far with team Finland!

2008-01-18T03:55:00.000+02:00

Hello I would like to introduce myself my name is David and work for the New York Islanders in their community relations department! Just to tell a little bit about myself...I started working for the Islanders as a intern in May of 2007. As recent as this past December I graduated from St. John's University in Queens, New York with a degree in Sport Management. After my internship ended with the Islanders I continued my work with the hockey club as a seasonal part-time employee. When first approached with the prospects of working Lighthouse Tournament I was very excited, even more excited when I asked if I would like to be the main guide/contact for the Finland hockey team. I was eager to be able to work with new individuals with a completely different background than my own and be able to learn the customs of Finland! The team arrived on Wednesday, January 16th, picking them up from JFK airport...the trip really picked up its steam today when left the Marriot Hotel in Uniondale, New York and took a journey into New York City...For many of the Fins this was their first trip to NYC and it was great to be a part of that. We hit a snag in our trip heading down to the city as one of the buses broke down and we had pile everyone into one bus! It provided a lot of laughs. We finally arrived into the city at the Museum of Natural History...Within our conversations with the team Finland and myself we exchanged many stories from our experiences from our respective countries. Today was very interesting and I learned a lot about Finland! Time for bed, as tomorrow will be a full day of hockey! I'll write again soon.

Thanks,

David

Vihdoin perillä New Yorkissa!

2008-01-17T04:32:00.000+02:00

Matka alkoi klo 9:00 Kangasalan jäähallilta. Ennen lähtöä Liiga-Ilveksen hallituksen puheenjohtaja Jouni Jääskeläinen tuli yllättäen toivottamaan hyvää matkaa joukkueelle ja varmisti että pelaajat tuovat pytyn kotiin. Hän myös julisti kilpailun jossa matkan aikana eniten uusia englannin kielen sanoja oppinut pelajaa saa huippupalkinnon: Suosikki Ilves-pelaajansa mailan ja käynti Liiga-Ilveksen pukukopissa! Lisäksi Vesa Viitakoski lahjoitti linja-autonkuljettajallemme pelimailansa Ilveksen pelaajien nimikirjoituksilla.

Itse matka sujui ilman suurempia kommelluksia. Odotusta lentoasemalla ja pitkä yli 8 tunnin lentomatka New Yorkiin.

Saavuimme New Yorkiin aikataulussa paikallista aikaa n. klo 15:50. Suomessahan kello oli jo 22:50. Vastassa "lentokoneen ovella" oli itse Vincent Manngard ja hän opasti koko porukan omaan passin tarkastukseen ohi pitkän jonon. Lentokentällä meitä oli vastassa Sparky The Dragon eli NY Islandersin maskotti.

Matka lentokentältä hotellille taittui lämpimissä tunnelmissa poliisisaattueessa. Bussissa tunnelma oli korkealla.

Amerikkalaiseen tapaan huomisen ohjelma sovittiin Adamin ja Davidin kanssa bussimatkalla... Hotellilla Vincent ja Adman avustivat meitä majoittumisessa sekä Vincent toivotti meidät vielä kerran tervetulleiksi. Osa joukosta jaksoi vielä nauttia iltapalaa hotellin NY Islanders aiheisessa ravintolassa. Kello oli Suomen aikaa jo 2:00.

Viimeiset pojat saimme nukkumaan klo 3:40 Suomen aikaa, 8:40 pm paikallista aikaa. Nyt kello on jo 5:30 ja Mika Arvaja jo nukkuu. Ja niin teemme kohta mekin

T: Timo & Jari

Enää yksi yö

2008-01-15T09:35:00.000+02:00

Tänään on mukava päivä. Matkatavaroita pakataan ja yhdessä kotona mietitään mitä kaikkea mukaan täytyy ottaa. Suurta ihmetystä tulee keskiviikkona 16.1.2008 aamulla aiheuttamaan se, miten saamme kaiken linja-autoon mahtumaan. Mukaan otetaan 20 isoa pelikassia, mailakassi, huoltolaukku, tuliaiset vastustajille sekä omat ja matkalle osallistuvien perheiden matkalaukut. Ne tulevat viemään auton käytävältäkin osansa, tavaratilaan ei voi kaikki mahtua. Lentoliput ovat matkanjohtaja Timo Virolaisella ja joukkueenjohtaja Jari Hellstenillä varmassa tallessa ja mukana. Ne ovat tänä päivänä tuollaisia sähköpostitse lähetettyjä e-lippuja. Passit, rahaa ja hammasharjat kun muistaa ottaa mukaan, niin tällä matkalla kyllä pärjää.

Mietitään nyt tätä tiistai-iltaa poikiemme perheissä. Melkomoista kiirettä matkavalmisteluissa on, ja jännitystä on pojilla tänään niin paljon, ettei uni helposti tule silmään. Huomenna on kuitenkin pitkä päivä. Se on 7 tuntia normaalia pitempi meille New Yorkiin matkustaville, ja normaalia paljon jännittävämpi. Melko varmasti, ja toivottavasti, viimeistään huomenna keskiviikkoiltana New Yorkissa, hotelli Long Island Marriotissa, uni tulee meille kaikille helpommin kuin tänä iltana.

Hyviä matkavalmisteluja kaikille!

Naski-Ilves 13.1.2008, Pajulahti

2008-01-14T08:33:00.000+02:00

Tämän vuoden 2008 ensimmäinen sarjapeli sattui juuri viimeiseen viikonloppuun ennen matkaamme. Näytti siltä, että poikiemme, pikku Islandersien, ajatukset olivat jo kaukana rapakon toisella puolella.

Vaikka peli alkoi todella hyvin, ja ensimmäisen maalin tekemiseen kului Juho Heikkilältä vain 28 sekuntia (syöttäjinä Valtteri Salonen ja Valtteri Viitakoski), ei pelistä näyttänyt tulevan enää mitään toisessa erässä. Osa pojistamme vain haaveilivat kentällä ja ajatuskuplat heidän päänsä päällä kertoivat, että jotain muuta oli heillä mielessään. Toisessa erässä väläyttivät kuitenkin osamistaan Juho Tähkänen ja Valtteri Viitakoski. Juhon komeasta vedosta Valtteri ohjasi upean maalin ohi läpi pelin hyvin torjuneen Naskin maalivahdin Otto Vehviläisen.

Kun valmentajamme Mika Arvaja sitten herätti pojat toisella väliajalla ennen kolmatta erää, alkoi taistelutahto taas näkyä. " Nyt taistellaan viimeinen erä ja näytetään mitä me olemme ja mitä me osataan! Tehdään me kaikki nyt parhaamme kentällä!"

Kolmas erä oli jo hienoa kiekkoa pelaajiltamme, ja tekeminen näytti taas hyvältä. Joukkue taisteli taas joukkueena. Pelin hallinta oli taas Ilves Islandersilla. Sellaista reilua, mutta periksiantamatonta kiekkoa meidän tulee nähdä myös The Lighthouse Tournamentissa siellä New Yorkissa.

Sovimme joukkueenjohtajamme Jari Hellstenin kanssa vielä illalla tämän Pajulahden pelimatkan jälkeen, että pidämme pelaajillemme käyttäytymis- ja sääntöpalaverin tulevaa matkaamme varten seuraavana päivänä Kangasalan jäähallissa alkaen klo 17.45, ennen maanantain harjoituksia. USA:ssa kun on vähän eri meininki kuin mihin olemme tottuneet, eikä pojat voi siellä kulkea vapaasti, eivätkä toimia muutenkaan ihan samalla tavalla kuin täällä koti-Suomessa. Koimme tärkeäksi antaa Pelaajillemme enemmän tietoa kulttuurista USAssa ja sen lisäksi tapakoulutusta. Tämä koulutus pidetään tarkoituksella vain vähän ennen matkaa, etteivät asiat ehtisi unohtumaan.

Naski-Ilves Islanders 7-2 (2-1, 4-1, 1-0)

Aloitus

2008-01-13T14:41:00.001+02:00

Tällä blogilla tullaan seuraamaan Ilves Islanders D-95 jääkiekkojoukkueen matkaa New Yorkiin Lighthouse Tournamentiin. Tulemme mahdollisuuksien mukaan päivittämään tänne jokapäiväiset kuulumiset reissultamme kuvien kera. Tänään aikaa lähtöön on vielä 3 yötä ja keskiviikkona vihdoin pääsemme itse asiaan. Joukkue pelaa vielä tänään viimeisen sarjapelin ennen matkaa.

Alustava ohjelmamme pääpiirteissään on:

Ke 16.1.

9:00 Lähtö Kangasalan hallilta

10:15 Lounas Hämeenlinnassa

14:20 Lento Helsinki-New York (JFK)

15:55 Saapuminen New York

To 17.1.

Aamupäivällä menemme yhdessä tutustumaan luonnontieteelliseen museoon.

15:00-19:00 Turnauksen tervetulotilaisuus hotellilla

Pe 18.1.

13:00 Peli Westchester

18:00 Peli Harbin

La 19.1.

10:00 Peli Qiqihar

14:00 Got Skills taitokilpailu

17:00 Juhla-ateria hotellilla

19:00 NY Islanders - Philadelphia Flyers

Su 20.1.

11:00 NY Islandersin harjoitukset

15:50 Mahdollinen turnauksen finaaliottelu (Coliseumissa)

18:15 Illallinen PF Chang's

20:00 Dick's Sporting Goods

Ma 21.1.

9:30 Etenkin äitien odottama ostosmatka Roosevelt Field Malliin

13:00 NY Islanders - Carolina Hurricanes

16:30 Illallinen hotellilla

17:00 Lighthouse Cup - HS All-Stars

19:30 Dave and Buster's

Ti 22.1.

Aamupäivällä saattaa olla matka NY Cityyn, muuten oma toimista paluun odottelua

n. 13:00 Suurin osa matkalaisista aloittaa kotiinpaluun

17:45 Lento JFK - Helsinki

Ke 23.1.

8:45 Helsinki

Osa porukasta jää matkalle siten, että ovat takaisin Suomessa Pe 25.1.