keskiviikko 7. tammikuuta 2009



Harbin, Kiina 2008. Ilves -joukkueemme ulkokaukaloon tutustumassa.
Pelasimme Uudenvuoden 01.01. 2009 pelin ulkona tällä areenalla, kuten isot NHL esikuvamme tekivät samana päivänä USA:ssa.
Kuvaa ja kuvia meidän pelistämme välitettiin sinne juhlapeliin Red Wings vs Chicago Blackhawks. Kuuleman mukaan kuviamme todella siellä näytettiin!



Vanhempien kommentteja Kiinan turnauksesta.

Viimeinen reissupäivä ja sen kruunasi Bekingin nähtävyydet wattercube , linnunpesä sekä Kiinan muuri.


-Jyrki



Tämä Kiinan reissu on ollut mahtava opintomatka monessa suhteessa. Vaikka kulunut aika on riittänyt vain Kiinan nähtävyyksien & kulttuurin pinta-raapaisuun, on ainakin minun käsitykseni Kiinasta muuttunut todella paljon (positiivisemmaksi). Pojat solmivat monia ystävyyssuhteita Amerikkalaisten poikien kanssa ja email osoitteita vaihdeltiin ahkerasti, kommunikointi kun sujui sutjakkaasti Englannin murteella. Toivottavasti jatkoa seuraa tällä rintamalla. Tämmöinen matka antoi myös mahdollisuuden huomata, että on asioita, joita omasta pojasta on jäänyt arjen mukakas kiireessä huomaamatta. Matka eri tilanteineen antoi mahdollisuuden pysähtyä, ja ymmärtää (toivottavasti), kuinka "murkkuikäinen" poika eri laisia asioita käsittelee mielessään, ja kuinka hyvin vaikeatkin tilanteet hän voi jo hallita. Suuret kiitokset tästä matkasta Project hopelle.
- Heikki



Jangerit Vili ja Seppo, Sakari ja Ruut kiittävät matkan järjestäjiä ja matkaseuralaisia upeasta ja mieleenpainuvasta matkasta, sekä REILUSTA URHEILUHENGESTÄ, jota meidän kiekkojunnut osoittivat! Täältä kun kotiin päästään on meillä kaikilla taatusti Voittajan olo!!!





Timo Virolaiselle ja New York Islandersille suuri kiitos saada olla mukana ONE IN A LIFE TIME -matkalla Harbinissa ja Pekingissä.Muistot ja kuvat säilyvät muistoissamme ja sydämissämme ikuisesti.
- Timo II



Vastahan tänne lähdettiin ja nyt lähdetään takaisin suomeen. Olipa mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, eli näihin joukkueen poikiin ja vanhempiin. Muutama kiinalainenkin tuli tavattua ja ovat varsin iloisia kaikki. "Seitsemän kääpiön" ihmeelliset ruokailut ja kaikki muut asiat jäävät varmasti mieleen. Pelejä oli ilo seurata ja poikien sosiaalisuutta ei voi olla ihmettelemättä. Itse tuossa iässä ei olisi tullut mieleenkään jutella englannin tai kiinan kielellä lähes tuntemattomille ihmisille. Harbin jäi mieleen kylmänä ja sekasortoisena paikkana, mutta semmoiset paikat juuri tuovatkin mieleen parhaimmat muistot. Peking on nykyaikainen ja siisti metropoli, jossa voisi käydä toistamiseenkin. Vielä kerran kiitos Virolaisen Timolle=Virolle, joka on tehnyt järkyttävän määrän töitä tämän matkan eteen. Vanhemmat antoivat Virolle kiinan armeijan karvahatun varustettuna punaisella tähdellä. Ylipäällikön hattutemppu. Pojat onnellisia, vanhemmat onnellisia, kaikki onnellisia. Kiitos ihan kaikille, kun saimme Lassin kanssa roikuskella mukana. Mukavahan täältä kuitenkin on jo lähteä. Hieno reissu!
"Viisas" vai oliko se "unelias"

Nuorempien pelipoikien Jessen ja Joonaksen elämänkokemukseen tuli repullinen uutta riemua ja tietoutta tämän reissu myötä. On koettu uutta maanosaa, isoja kaupunkeja, pelattu hyviä pelejä ja tavattu uusia pelikavereita. Poikien keskeiset keskustelut amerikkalaisten pelaajien kanssa ovat olleet mielenkiintoisia tilaisuuksia pojille, kehittäen samalla rohkeutta käyttää koulussa opittua kielitaitoa. Vaikka järjestäjien puolesta ovat aikataulut vaihtuneet päivittäin, on Timo pitänyt meidän isällisellä tavallaan hyvässä hoidossa, suurkiitokset Timolle aivan käsittämättömän valtavasta työstään meidän hyväksi.
Öhrlingit ja Salo

Joonan, omasta ja suomen kuuluisimman kiekkoseuran, Lieksan Hurttien puolesta kiitokset kaikille matkassa mukana olleille. Unohtumaton kokemus.
Paljon jää varmasti reissulaisille hyvää "takkiin" tästä reissusta. Toivottavasti käytetään elämän aikana hyödyksi nämäkin kokemukset.
Kaikesta hienosta näkemästämme ja kokemastamme huolimatta, on se vaan hienoo palata kotiin ja tuttuihin kuvioihin. Suomi on aika hyvä paikka.
Joona ja Petri Hirvonen

Jääkiekollisesta näkökulmasta katsoen, on ollut upeeta ja ylpeetä olla tällasten poikien kanssa reissussa. Katsomossa on ollut ylpeetä olla suomalainen, jos myöskin vastassa on ollut todella reiluja joukkueita, erityinen kiitos matkasta on annettava Usan pojille. Peli on käynyt niin loorassa kuin looran ulkopuolellakin. Benjamin, Juho ja minä ollaan asuttu kolmistaan, olen oppinut paljon kodinhoidostaJ Joukkueesta ei voi ketään nostaa ylitse muiden, kaikki jätkät ovat olleet aivan loistavia. Toivottavasti kaikkien tulevaisuus jatkuu yhtä hienona niin yksityiselämässä kuin jääkiekonkin parissa.
Benjamin, Juho ja Petteri

Peking, Water Cupe, Bird's Nest, Great Wall

Niklas Virtanen

Joonas Salo

Riku Rintamäki

Jonni Virolainen

Olli Auriola

Jesse Öhrling
Joona Hirvonen

Juho Painilainen
Lassi Niinimäki

Benjamin Linna

Lasse Öhrling

Benjamin, Juho, Nikke ja Jonni
Benjamin, Olli, Jonni, Nikke, Juho ja Joona


Vili Janger

Sakari Janger






5.1.2009

Tänään näimme jotain upeaa! Toiveemme tältä päivältä täyttyivät yli odotusten!

Todella upea kaupunginosa tämä Olympialaisia varten rakennettu kokonaisuus. Silmät eivät tahtoneet ehtiä katsomaan ja pää ei tuntunut ottavan kaikkea tätä upeutta vastaan. Otimme sitten kuvia, että näitä voi myöhemmin katsoa kotona uudestaan.

Menimme ensi Olympialaisten uimahalliin Water Cupeen. Sinne mahtuu 17.000 katsojaa, mutta se ei ole enää uimahallikäytössä, vaan siellä on iltaisin show, jossa altaaseen asennetut vesisuihkut, valoilotulitus ja orkesterikoroke oli asennettu selvästi kiinteiksi osiksi tätä hallia. Pitkin päivää turistit kävelivät tämän hallin läpi ja ihastelivat sen erikoisia rakenteita. Taustalla kuului mukava musiikki ja täällä käyville tuli mukavan rentoutunut olo. Matkamuistomyymälä myi Olympialaisaiheisia tavaroita.

Sieltä siirryimme Birs's Nestiin. Siellä oli samalla tavalla sisäänpääsymaksu ja meidät turistit ohjattiin kävellemään ihastellen sen läpi. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat.
Kierros päättyi taas matkamuistomyymälään.

Mietityttämään jäi. ovatko nämä rakennukset enää koskaan urheilijoiden käytössä, vaan jääkö nämä nyt sitten museoiksi, eli vain nähtävyyksiksi.

Auringon paistaessa, siirryimme busseille. Ilma oli raikas, ja kylmä saattoi hieman hiipiä vaatteiden alle ulkona ollessamme. Meitä odotti kuitenkin hieno kokemus joka lämmitti. Olemme menossa syömään amerikklaisten kanssa Pekingin Ankkaa!

Ankka oli menestys! Poikammme söivät hyvällä ruokahalulla ankkaa ja kaikkea muutakin maisteltiin yhdessä. Jokainen ruokalaji joka pöytään kannettiin, ei saanut yhtä suurta suosiota, mutta tämän päiväinen ateria oli taas kunnon elämys. Pasi Niinimäki istui poikien pöydässä ja hän saikin heidät hyvin maistamaan Pekigin herkkuja.

Rukailun jälkeen aloimme matkan kohti Kiinan Muuria. Matka oli kohtalaisen pitkä, ja siihen menikin noin 1,5 tuntia. Oppaamme Lina kertoi matkalla kiinnostavia juttuja, ja hän tenttasi pojilta välillä, olivatko he kuunnelleet ja ymmärtäneet. Kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin Lina sai aina oikeat vastaukset. Poikamme ymmärsivät siis hyvin englantia!

Great Wall!

Kiinan ensimmäinen Taigonautti (Kosmonautti) sai ikäväkseen huomata, ettei kiinalaisten uskomusten mukaisesti (MAON oppien mukaan) kiinan muuri näkynytkään avaruuteen. Se oli kuitenkin paikan päällä niin vaikuttava näky, että ymmärsimme Mao Tse Dongin lauseen: "Mies ei ole mies, ennen kuin on kiivennyt Kiinan muurille!" Kaikki me kiipesimme ylös pitkin Kiinan kuuluisinta nähtävyyttä. Poikamme kasvoivat tuolla muurilla miehiksi!


Iltasella palattuamme hotellille, osa jäi lepäämään pitkän päivän päätteeksi ja pakkaamaan laukkuja seuraavaa kotimatkapäivää varten. Pieni iskuryhmä lähti hakemaan palkintoja juniori ketjulle Pekingin keskustasta (Juho, Lassi, Pasi ja Timo) Öhrlingit että Hirvosen Petekin vielä ostoksille ehtivät. Kun klo löi 20.30 ryntäsivät myyjät yht'äkkiä ulos tästä tinki -marketista, niin että tuntui siltä että jäisimme jalkoihin. Meidät jätettiin nopeasti miltei yksin tähän kauppaan. Öhrlingit saivat vasta kolmanne taksin lähtemään hotellille. Taksit eivät tunteneet koko tuota kaupungin osaa. Matka hotellille taksilla kesti noin 30 min.ja maksoi vain noin 6-7 euroa.

Hotellilla sitten saunaan ja klo 22.00 vanhemmat kokoontuivat lobby -baariin kirjoittamaan blogisivuille matkan viimeisiä viestejä.

4.1.2009, Peking

Varhainen herätys meni kaikilta ihan sujuvasti. Aamupalaa emme halunneet hotellilla enää syödä, vaan saimme eväspaketit bussiin mukaan. Siinä oli neljä valkoista leivän palaa, pari palaa kinkkusiivuja ja kaksi keitettyä munaa. Melko hankalaa näitä eväitä oli syödä bussissa, kun muutenkin meidän piti välttää käsin koskemasta ruokaamme, etenkin kun käsiä ei voinut pestä tai desinfioida.
Bussimatka läpi paksun saaste sumun (joka haisi nenään voimakkaasti) ja kylmän pakkasaamun, piti meitä kaikkia hereillä. Kävimme Baqu- areenalta hakemassa peli-, huolto- sekä mailakassit. Linja-autossa oli vietävän kylmä ja kuskimme skrabasi ikkunoita auki sisäpuolelta miltei koko matkan ajan. Jalat palelivat ja matka lentoasemalle tuntui pitkältä.
Lentoasemalla meillä oli hankaluuksia ylipaino maksujen kanssa. Meillä kaikilla oli runsaasti enemmän painoa matkalaukuissamme ja pelikasseissamme, kuin China Airlinesin sallimat 15 kg / matkustaja. Meidän mukanamme oli kuitenkin Mr Wang NYI:n Harbinin toimistosta, joka selvitti asian puolestamme. Mukanamme olleet 7 amerikkalaista olivat melko kuumina heiltä maksua vaadittaessa. Kaikki kuitenkin meni kohtuullisen sujuvasti, kiitos kiinalaisten ystäviemme Mr. ja Mrs. Wangin. Hekin olivat tulossa kanssamme Pekingiin.
Lentomatka sujui hyvin. Ateria China Airlinesin koneessa oli taas melko eksoottinen. Ikkunasta katsoessa käsitti kuinka laaja olikaan Kiina, kun silmän kantamattomiin näkyi vain peltoja ja peltoja. Vaikka olimme 10 km korkeudella, ei pellot näyttäneet loppuvan ennen taivaanrantaa. Kahden tunnin lennon aikana, näimme vuoristoa, kaupunkeja ja lumesta valkoinen maa muuttui harmaan ruskeaksi. Pekingissä on kuulemma lämpöasteita! Aurinko paistoi ja ilma Harbinin jälkeen oli kirkas, aina perille asti.
Saavuimme pienelle lentokentälle Pekingin laitakaupungille. Aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpöiseltä ja puhtaalta!? Olimme odottaneet ilman olevan paksua saasteista, mutta se tuntui raikkaalta Harbinin jälkeen! Linja-autoon ahtautuminen oli taas kerran edessä.
Laitakaupunki näytti todella köyhältä ja rähjäiseltä kentän vieressä, mutta maisema muuttui hyvin pian siistiksi ja talot muuttuivat aina vain modernimmaksi. Matka hotellille kesti jonkin aikaa, mutta ympäristöä katsellessa aika meni nopeasti. Hotellimme oli 16 kerroksinen, 4 tähden loistohotelli ja meille oli varattu sieltä ylimmästä kerroksesta huoneet. Petteri tarvitsi Juhon ja Benjaminin kanssa isomman huoneen, niin hänelle annettiin sellainen alemmista kerroksista.
Täällä sitä ollaan. Mitä nyt tehdään? Haluamme lähteä Pekingiin shoppailemaan. Jenkkien pääjoukko tulee vasta illalla joten ehdimme hyvin mennä tutustumaan vaikka Silkkimarkettiin. Pasi Niinimäen neuvosta päädyimme toiseen samanlaiseen kauppapaikkaan, koska siellä ei ole opaskirjan mukaan niin päällekäyviä kauppiaita.
Kaikki tuotteet tässä kaupassa olivat melko varmasti piraattituotteita ja kaupankäynti oli uskomatonta tinkimistä. Pyydetyistä hinnoista piti maksaa vain maksimissaan 20 %. Siis 500 juanin tavarasta enintään 100! Silti meitä varmaan huijattiin maksamaan liikaa. Tinkiminen oli hauskaa työtä ja siinä kunnostautui lopulta kaikki suomalaiset matkaajat. Hauskoja olivat meidän nuoret pelimiehemme, jotka olivat hyviä kaikki tinkimisessä. Tämä oli todella hauska kokemus, ja saimme samalla edullisia ostoksia mukaamme.
Palattuamme takaisin hotelliin Saimme kuulla, että amerikkalaisten pääjoukolla oli Harbinissa ollut isoja vaikeuksia matkatavaroiden ylipainossa. Heiltä vaadittiin 7.000 usd ylipainosta! Lopulta he maksoivat 700 usd, ennen kuin pääsivät jatkamaan matkaa… Heidän tunnelmansa ei ollut kovin korkealla.
Emme halunneet illalla pelata, joten lähdimme syömään jäähallin yhteydessä olevaan ravintolaan, jossa oli aivan upeat kinalaista ruokaa, jota tarjottiin lisäksi kuumana! Parasta kiinalaista tähän asti, tällä matkalla.
USA:n joukkue lähti vielä illalla myöhään pelaamaan Pekingiläistä juniorijoukkuetta vastaan. He pyysivät meiltä innokkaimpia mukaan pelaamaan, mutta paikalla olevista, vain Jonnia ja Lassia olisi sillä hetkellä se kiinnostanut. Onneksi jäimme kuitenkin hotellille lepäämään. Päivä oli ollut jo pitkä, ja aikainen herätys alkoi näkymään poikiemme kasvoilla. Osa kävi hotellin 50 m. uíma -altaalla uimassa ja nauttimassa hienon kylpy osaston Helo -kiukaan löylyistä. Uni tuli tänä iltana helposti. Aamulla klo 08.00 lähtisimme katsomaan Olympialaisten näyttämöä ja tutustumaan Kiinan muuriin!

sunnuntai 4. tammikuuta 2009