Hei kaikille kiinaksi! ...Täällä on tosi kivaa!
Matkamme alkoi upeasti, kun kaikki matkajärjestelyt tuntuivat toteutuvan suunnitelmien mukaan. Matka Pekingiin meni uskomattoman nopeasti osan meistä nukkuessa, ja osan tutkiessa lentokoneemme upeaa istumapaikkakohtaista viihdejärjestelmää, josta sai valita pelejä, elokuvia, tehdä omia musiikkilistoja, katsella kamerakuvaa lentokoneestamme eteen- tai alaspäin, ja valita vaikka mitä muutakin toimintoa, sellaista mitä ei ehtinyt edes kokeilla.
Perille Pekingiin tulimme ihan aikataulussa. Saavuimme uudelle valtavalle lentoasemalle nro 3 (Olympialaisia varten rakennettu). Lentoasema oli niin iso, että matkalaukutkin haettiin kaukaa lentoaseman omalla metrojunalla! Meitä oli vastassa Pekingissä mukava 4 hengen joukko kiinalaisia ystäviämme New York Islandersin Harbinin toimistosta. Uusi ja outo oli heillekin tämä lentoasema. Johnyksi itseään kutsuma kaveri ilmoitti meille olevansa Team Finlandin opas. Melkein heti nimitimme hänet Jussiksi, josta nimestä hän oli ylpeä.
Jussi pidätteli ryhmäämme hajaantumasta ja esti pontevasti kiertelymme lentokentällä. Kävimme yhdessä McDonaldsilla syömässä ja New York Islanders maksoi hampurilaisateriamme. Väännettyämme Jussin kanssa tarpeeksi, uskalsi hän antaa meidän tutustua lentokenttään itseksemme.
Isot laukkumme aiheutivat ihmetystä ja päänvaivaa Sanghai Airlinesin väelle. Jussin avustuksella saimme kuitenkin kaikki tavaramme mukaan,... ja ilman lisäveloitusta.
Noin 1,5 tunnin matkan jälkeen saavuimme pimeään ja mystiseen Harbiniin... Jo lentokentän parkkipaikka oli hyvin erikoinen, ja matka jäätyneessä bussissa oli omituinen, sillä katuvaloja ei ollut, ja ikkunoista ei nähnyt ulos. Noin 30 minuutin ajamisen jälkeen alkoi tienvarrella näkymään paljon erivärisiä (punaisia) neonvaloputkihässäköitä ja lisäksi keskikaupungin lähestyessä, alkoi bussinkuljettajamme soittaa torveaan kuin heikkopäinen, väistellessään ohittamiaan kulkuneuvoja; kolmipyöräisiä polkupyöriä, mopoja, ja vastaan tulevia valottomia linja-autoja. Pyöriäkin siis oli kulussa, vaikka pakkasta oli paljon, ja ulkona ilma oli jäätävää. Onhan Harbin Mongolian korkeudella, joten kylmää oli ulkosalla kummatkin, ilma ja kyyti.
Hotellin ulkopuolella oli meitä vastassa jäästä tehdyt härät. Mukava opas Jussi ja hotellin henkilökunta auttoivat meitä vastaanottamaan huoneet ja pojat asettuivat hotelliin helposti. Huoneet olivat tosi siistit, ja eurooppalaistyyliset. Meille varattua päivällistä ei USA: n joukkue ollut syömässä kanssamme, vaan söimme omalla porukalla kylmää ruokaa ja lämmintä juomaa. (Kylmät juomat täytyisi osata tilata erikseen) >Eksoottinen iltapala ei maistunut meille kaikille ihan sellaisella tavalla, kuin olisimme halunneet. Kylmänä olivat myös liha-, kala ja kanaruoka. Taas saimme ihmetellä, miten tämä vaikuttaa ruoansulatukseemme.
(Seuraavana aamuna herätessämme, aamiaispöydässä oli taas samanlaista ruokaa kuin edellisenä iltana, mutta vielä mauttomampana ja kylmenpänä. Rohkeina päätimme, että sekin ruoka kävi kovaan nälkään ja osa meistä söi sen kunnialla läpi. Olisittepa vain nähneet, miltä seisova aamupalapöytä näytti!)
Sitten nukkumaan ja aamulla odottamaan herätystä. olihan meillä odotettavissa seuraavana päivänä jo ensimmäiset harjoitukset Harbinin Baqu -areenalla....
Raportti päättyy kirjoittajan nukahtamiseen pe-la vastaisena yönä klo 01.00 jälkeen, nukahtamiseen tietokoneen ääreen. Matkaväsymys painoi päälle...
Timo Virolainen
3 kommenttia:
:)
Mukavaa lukea kuulumisia! Tsemppiä kaikille ja toivottavasti saatte tarpeeksi vatsan täytettä...
Ni hao!
Hyvät maanantai-illan naurut tosta teidän kylmästä aamupalasta, toivottavasti saatte jossain vaiheessa lämmintäkin ruokaa ;), onnea peleihin ja nauttikaa uudesta kulttuurista.
Lähetä kommentti