29.12.2008
Ensimmäinen pelipäivä
Aamupala oli perinteinen.
Lähdimme aamupalan jälkeen Baqu Areenalle katsomaan Jiamusin ja Harbinin peliä. Tämä oli turnauksen avauspeli. Harbinin joukkue voitti ottelun 14-0, mikä kuvastaa joukkueiden tasoeroa. Tämän jälkeen palasimme takaisin hotellille perinteisen lounaan pariin. Hallille takaisin lähdimme ajoissa, kuten tavallista. Hallilla oli avajais-seremoniat meitä odottamassa. Seremoniat olivat näyttävät olosuhteet huomioon ottaen. Joukkueemme sai kunnian olla toinen avajaisissa jäällä olleista joukkueista. Vastaan saimme jo ennakoltakin kovimmaksi arvioimamme joukkueen Qiqiharin.
Peli alkoi tasaisesti, vaikka vastassamme olikin huomattavasti kookkaampi ja fyysisesti ylivoimainen joukkue. Alussa vastustajaa kunnioitettiin turhankin paljon, mutta alkujännityksen jälkeen alkoi peli luistamaan kuten pitääkin. Vastustaja teki avausmaalin, joka oli selvästi hanskattu kädellä maalin sisään. Kaikki jäähallissa huomasivat rikkeen paitsi kiinalaiset tuomarit. Myös amerikkalaiset harmistelivat tapahunutta.Varsinkin Bryan Trottier joka pelin jälkeenkin mainitsi tapahtuneesta.
Toinen erä oli meiltä pelin parasta jääkiekkoa. Laitoimme hanttiin joka osa-alueella ja taistelimme kuten suomalaisten pitääkin. Varsinkin Jonni Virolainen oli muurina maalilla. Pojat nousivat hienosti 3-0 tappioasemasta 3-2 tilanteeseen.
Kolmannessa erässä pojat jatkoivat hyvää peliään eikä periksi annettu. Vastustajan joukkueesta kaikki eivät päässeet edes pelaamaan, koska voittoa haettiin isojen ja ylikokoisten pelaajien avulla. Peli oli jännittävä ja tasainen aivan loppuun asti, mutta päättyi kuitenkin Qiqiharin harmittavaan voittoon 5-3.
Pelin parhaana suomalaisena palkittiin Hirvosen Joona, joka sai PANDA-nallen kotiinviemisiksi. Toivottavasti mahtuu kassiin eikä karkaa matkalla.
Palasimme pettyneinä hotellille, vaikka valmentajat ja katsojat olivat todella tyytyväisiä koko joukkueen suoritukseen. Amerikkalaiset ja erityisesti Dan ja Bryan olivat hämmästyneitä meidän pelin korkeasta tasosta.
Central Streetin kävelyn jälkeen joukkue painui pehkuihin ja osa lähti vielä kaupungille syömään.
30.12.2008
Yöllä tehtiin tietöitä viereisellä kadulla. Osa vanhemmista heräsi katutyön meteliin klo yhden jälkeen ja samaan aikaan joukkueenjohtaja pakersi näiden blogisivujen kanssa hotellin lobby -aulassa aina klo 02.30 asti… Hard job, but somebody must do it …
Life is hard then we die. Aamu valkeni normaalisti ja aamupalakin nautittiin perinteitä noudattaen. Tämän jälkeen alkoi muistorikas retki kohti Pyhän Sofian kirkkoa kävellen. Ilma oli hyisen kylmä, mutta kauniin kirkas. Ilma ei ollut kovin saasteinenkaan, joten oli mukava kävellä pieni spurtti. Kirkko oli ulkoa kaunis, mutta paljastui kuitenkin museoksi, johon piti maksaa sisäänpääsymaksu. Otimme muutaman kuvan joukkueesta ja lähdimme läheiseen ostoskeskukseen hierontaan. Jonni juuttui kiinni hierontatuoliin Saken kanssa, mutta pääsimme kuitenkin lopulta takaisin hotellille.
Peli 2
Virtasen Timo on tässä peliasiassa ihan ekspertti. Kommentit häneltä: Vierailimme ennen peliä vastustajan Jiamusin pukukopissa ja tapasimme iloisia pikkukiinalaisia. Jokainen heistä oli todella kiitollinen antamistamme Ilves Islandersin matkajulkaisuista. Näki kaikesta, että Jiamusin pojat halusivat päästä jäälle Ilveksen poikien kanssa.
Pojat aloittivat heti kovalla ryminällä ja asenne oli kohdallaan. Vastustaja ei ollut läheskään samaa tasoa meidän kanssa, ja heti oli selvää kuka tulee olemaan voittaja. Maalivahtimme Rintamäen Riku pyöriskeli lähes työttömänä oman maalinsa suulla. Epämiellyttävä peli, Rikulle. Kiekko pysyi jatkuvasti Jiamusin alueella ja lähes jokainen kenttäpelaaja pääsi maalitilanteisiin. Peli päättyi Ilveksen voittoon 24-0. Jiamusin pelaajille jaettiin pelin jälkeen Ilveksen kausijulkaisut ja palkitsimme Tpaidallamme heidän parhaan pelaajan Wang Shun, maalivahti nro 8:n. Hymy ei hyytynyt kiinan pojilta karvaasta tappiosta huolimatta. Kiitimme heitä hyvästä urheiluhengestä ja iloisesta asenteesta... Aika velikultia.
Tunnelma joukkueessamme on nyt katossa ja kaikki ovat loistaneet peleissä. Myös pelien jälkeen on tunnelmaa riittänyt. Aikaeron tuoma väsymys alkaa vähitellen poistua. Muutamia mustelmia on pelaajille tullut, kuten pelin luonteeseen kuuluukin. Life is hard, then we die. Tänä iltana meillä on ansaittu iltavapaa. Tällaista vapaa-aikaa pojat ovatkin odottaneet. Osa meni Pizza Hutiin ja osa muualle murkinoimaan. Hotellin perinneruoka ei oikein maittanut tänään.
Nyt istumme hotellimme aulassa kirjoittamassa tätä ja ympärillämme leijuu vahva kylmägeelin tuoksu. Huomenna vastaamme luisteleekin isäntäkaupungin joukkue Harbin, joka osaa pelata todella kovaa ja hyvää kiekkoa. Peli ei varmaan ole helppo.
Nyt lopetamme näihin tunnelmiin, näihin kuulumisiin. Klo on 23.40.
Modern Hotel Harbin, Viro, Virta, ja Mysiini.
tiistai 30. joulukuuta 2008
Ensimmäinen pelipäivä
29.12.2008
Ensimmäinen pelipäivä
Aamupala oli perinteinen.
Lähdimme aamupalan jälkeen Baqu Areenalle katsomaan Jiamusin ja Harbinin peliä. Tämä oli turnauksen avauspeli. Harbinin joukkue voitti ottelun 14-0, mikä kuvastaa joukkueiden tasoeroa. Tämän jälkeen palasimme takaisin hotellille perinteisen lounaan pariin. Hallille takaisin lähdimme ajoissa, kuten tavallista. Hallilla oli avajais-seremoniat meitä odottamassa. Seremoniat olivat näyttävät olosuhteet huomioon ottaen. Joukkueemme sai kunnian olla toinen avajaisissa jäällä olleista joukkueista. Vastaan saimme jo ennakoltakin kovimmaksi arvioimamme joukkueen Qiqiharin.
Peli alkoi tasaisesti, vaikka vastassamme olikin huomattavasti kookkaampi ja fyysisesti ylivoimainen joukkue. Alussa vastustajaa kunnioitettiin turhankin paljon, mutta alkujännityksen jälkeen alkoi peli luistamaan kuten pitääkin. Vastustaja teki avausmaalin, joka oli selvästi hanskattu sisään. Kaikki jäähallissa huomasivat rikkeen paitsi kiinalaiset tuomarit. Myös amerikkalaiset harmistelivat tapahunutta.Varsinkin Bryan Trottier joka pelin jälkeenkin mainitsi tapahtuneesta.
Toinen erä oli meiltä pelin parasta jääkiekkoa. Laitoimme hanttiin joka osa-alueella ja taistelimme kuten suomalaisten pitääkin. Varsinkin Jonni Virolainen oli muurina maalilla. Pojat nousivat hienosti 3-0 tappioasemasta 3-2 tilanteeseen.
Kolmannessa erässä pojat jatkoivat hyvää peliään eikä periksi annettu. Vastustajan joukkueesta kaikki eivät päässeet edes pelaamaan, koska voittoa haettiin isojen ja ylikokoisten pelaajien avulla. Peli oli jännittävä ja tasainen aivan loppuun asti, mutta päättyi kuitenkin Qiqiharin harmittavaan voittoon 5-3.
Peli n parhaana suomalaisena palkittiin Hirvosen Joona, joka sai PANDA-nallen kotiinviemisiksi. Toivottavasti mahtuu kassiin eikä karkaa matkalla.
Palasimme pettyneinä hotellille, vaikka valmentajat ja katsojat olivat todella tyytyväisiä koko joukkueen suoritukseen. Amerkkalaiset ja erityisesti Dan ja Bryan olivat hämmästyneitä meidän pelin korkeasta tasosta.
Central streetin kävelyn jälkeen joukkue painui pehkuihin ja osa lähti vielä kaupungille syömään muuta kuin kiinalaista ruokaa.
Ensimmäinen pelipäivä
Aamupala oli perinteinen.
Lähdimme aamupalan jälkeen Baqu Areenalle katsomaan Jiamusin ja Harbinin peliä. Tämä oli turnauksen avauspeli. Harbinin joukkue voitti ottelun 14-0, mikä kuvastaa joukkueiden tasoeroa. Tämän jälkeen palasimme takaisin hotellille perinteisen lounaan pariin. Hallille takaisin lähdimme ajoissa, kuten tavallista. Hallilla oli avajais-seremoniat meitä odottamassa. Seremoniat olivat näyttävät olosuhteet huomioon ottaen. Joukkueemme sai kunnian olla toinen avajaisissa jäällä olleista joukkueista. Vastaan saimme jo ennakoltakin kovimmaksi arvioimamme joukkueen Qiqiharin.
Peli alkoi tasaisesti, vaikka vastassamme olikin huomattavasti kookkaampi ja fyysisesti ylivoimainen joukkue. Alussa vastustajaa kunnioitettiin turhankin paljon, mutta alkujännityksen jälkeen alkoi peli luistamaan kuten pitääkin. Vastustaja teki avausmaalin, joka oli selvästi hanskattu sisään. Kaikki jäähallissa huomasivat rikkeen paitsi kiinalaiset tuomarit. Myös amerikkalaiset harmistelivat tapahunutta.Varsinkin Bryan Trottier joka pelin jälkeenkin mainitsi tapahtuneesta.
Toinen erä oli meiltä pelin parasta jääkiekkoa. Laitoimme hanttiin joka osa-alueella ja taistelimme kuten suomalaisten pitääkin. Varsinkin Jonni Virolainen oli muurina maalilla. Pojat nousivat hienosti 3-0 tappioasemasta 3-2 tilanteeseen.
Kolmannessa erässä pojat jatkoivat hyvää peliään eikä periksi annettu. Vastustajan joukkueesta kaikki eivät päässeet edes pelaamaan, koska voittoa haettiin isojen ja ylikokoisten pelaajien avulla. Peli oli jännittävä ja tasainen aivan loppuun asti, mutta päättyi kuitenkin Qiqiharin harmittavaan voittoon 5-3.
Peli n parhaana suomalaisena palkittiin Hirvosen Joona, joka sai PANDA-nallen kotiinviemisiksi. Toivottavasti mahtuu kassiin eikä karkaa matkalla.
Palasimme pettyneinä hotellille, vaikka valmentajat ja katsojat olivat todella tyytyväisiä koko joukkueen suoritukseen. Amerkkalaiset ja erityisesti Dan ja Bryan olivat hämmästyneitä meidän pelin korkeasta tasosta.
Central streetin kävelyn jälkeen joukkue painui pehkuihin ja osa lähti vielä kaupungille syömään muuta kuin kiinalaista ruokaa.
maanantai 29. joulukuuta 2008
Harjoituspäivä!
28.12.2008
Harjoituspäivä!
Heräsimme aamulla hotellin asiallisista huoneista aamiaiselle klo 7.30 jälkeen. Aamiainen oli kiinalainen… ja runsas. Riisiä oli ja kaikkea eksoottista kiinalaista LISUKETTA siihen lisäksi. Siinä ei ollut runsaudesta huolimatta paljoakaan pojille syötäväksi. Me aikuisetkin vieroksuimme kiinalaista menua aamiaiseksi. Pojat tulivat silmät loistaen kertomaan, että tuossa on paistettuja ankanpäitä, ja tuossa jotain sellaista mikä näyttää vielä erikoisemmalta!
…Paljon jäi erikoisuuksia maistamatta.
New York Islandersin Dan Bedard pyysi minua (Timo Virolainen) ja Jonnia (Virolainen) istumaan kanssaan aamiaispöytään. Dan ehdotti heti meille yhteisiä harjoituksia jenkkien kanssa. Voisimme yhdistää kaksi harjoitusvuoroa ,saisimme kaksi kertaa pitemmän vuoron, ja ennen kaikkea harjoitella yhdessä. Tämä käy tietenkin meille, totta kai! Hän pyysi meitä myös nimeämään yhden pelaajan joukkueestamme jota New York Islanders TV voisi haastatella turnauksen aikana. Hetken mietittyään Jonni nimesi Niklas Virtasen hyväksi haastateltavaksi, sillä hänellä on hyvä koulunumero englannissa ja hän on muutenkin rohkea, ja lisäksi hyvä tyyppi. Dan kiitti ja lähti kertomaan yhteistreeneistä Nassau County Mustangsin valmentajille. Mukava mies tuon Dan!
Aamiaisen jälkeen meillä oli kaksi tuntia vapaata aikaa. Osa meistä lähti kävelemään viereiselle kävelykadulle ja osa palasi huoneeseen nukkumaan. Hyvin järjestetty! Olimme hyvin kiitollisia tästä lepohetkestä. Matkan jälkeen oli hyvä selvitellä päätä ja levätä. Samalla tutustuimme ympäristöön. Todella länsimainen ympäristö, sillä katukuvassa oli runsaasti merkkiliikkeitä ja McDonalds. Talot sen sijaan olivat valaistu värivaloilla ja ne olivat muutenkin eksoottisia. Vanhaa venäläistyylistä rakennustyyliä oli sekoitettuna kiinalaiseen koukero-ornamenttiin.
Jussi opasti meidät innokkaalla tyylillään hienosti Baqu Areenalle läpi hurjan liikenne kaaoksen. Matka ei ollut pitkä noin (15 min), mutta vaarallisia tilanteita syntyi meidän mielestä tosi paljon, kun kävelijät toikkaroivat keskellä tietä, polkupyörien, mopojen, autojen sekä muiden sekalaisten kulkuneuvojen keskellä. Liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ollenkaan, paitsi torven soitto oli ilmeisen pakollista. Kukaan ei väistänyt siitä huolimattakaan linja-autoamme. Auton nokkaa työnnettiin vain väkisin muiden joukkoon.
Baqu Areena oli hienon näköinen rakennus muiden urheiluhallien joukossa, joita oli muuten useita siinä ympäristössä. Näimme myös vilahduksella stadionilla ulkokaukalon! Sinne meidän täytyy mennä tällä reissulla vielä.
Sitten saimme kokea suuren kunnian olla jäällä Nassau County Mustangsin poikien kanssa. Valmentajina meillä oli Danin kanssa myös NHL legenda Brian Trottier! Brian kävi ennen harjoituksiamme upeassa pukukopissamme kertomassa urastaan ja kuudesta pelaajana voittamastaan Stanley Cupista ja yhdestä valmentajana voittamastaan. 18 vuoden pituinen NHL ura oli todella menestyksekäs!
Kuva
Kaikki harjoitteet tehtiin yhdessä ja sekoitettuna USA:n joukkueen poikien kanssa! Tunnelma oli mahtava ja poikamme hyvin iloisia yhteistyöstä.
New York Islandersin järjestämä harjoitus oli poikiemme mielestä todella ainutlaatuisen mukavat ja mielenkiintoisen erilaiset, kuin omat harjoitukset ovat olleet. ( Meneekö meidän valmentajat vaihtoon?) Kaikki harjoitukset suoritettiin muuten kiekon kanssa!
Kuva
Harjoitusten jälkeen Brian ja Dan kävivät vielä kommentoimassa, että pelaajamme ovat heidän mielestään erittäin hyviä kontrolloimaan kiekkoa.
Lähtiessämme hotellille mielemme oli hyvä ja jäimme odottamaan Tervetuloa -Bankettia, isoa juhlaa, jossa saamme tutustua kaikkiin turnaukseen osallistuviin joukkueisiin ja niiden toimihenkilöihin. Odotimme jotain upeaa tapahtuvaksi illalla…
International Mr. Charles B. Wang Ice Hockey invitational Tournament 2008 Project Hope, Harbin
Banketin jälkeen, kun pelimiehet olivat menneet nukkumaan, Dan kutsui meidät huoneeseensa nro 213 jatkoille. Tulimme molemmat Timot (Virtanen ja Virolainen) ensimmäisinä paikalle ja Danin kutsusta illan mittaan paikalle saapuivat Brian Trottier ja muut USA:n joukkueen valmentajat, sekä toimihenkilöt. Ilo oli ylimmillään, sillä puhuimme Project Hopen tulevaisuudesta ja erityisesti JÄÄKIEKOSTA. Brian kertoi illan mittaan omasta urastaan ja tunnit kuluivat ihan lentäen. Dan ja Brian pyysivät minua hakemaan paikalle vielä muutkin joukkueemme valmentajat, sillä Lasse Öhrling ja Jyrki Rintamäki ovat kovia kiekkomiehiä. Ilta jatkui jääkiekon seurassa melkein puoleen yöhön. Kiitimme Dania vieraanvaraisuudesta ja lähdimme uskomattoman mukavan illan jälkeen poikiemme kanssa nukkumaan.
Harjoituspäivä!
Heräsimme aamulla hotellin asiallisista huoneista aamiaiselle klo 7.30 jälkeen. Aamiainen oli kiinalainen… ja runsas. Riisiä oli ja kaikkea eksoottista kiinalaista LISUKETTA siihen lisäksi. Siinä ei ollut runsaudesta huolimatta paljoakaan pojille syötäväksi. Me aikuisetkin vieroksuimme kiinalaista menua aamiaiseksi. Pojat tulivat silmät loistaen kertomaan, että tuossa on paistettuja ankanpäitä, ja tuossa jotain sellaista mikä näyttää vielä erikoisemmalta!
…Paljon jäi erikoisuuksia maistamatta.
New York Islandersin Dan Bedard pyysi minua (Timo Virolainen) ja Jonnia (Virolainen) istumaan kanssaan aamiaispöytään. Dan ehdotti heti meille yhteisiä harjoituksia jenkkien kanssa. Voisimme yhdistää kaksi harjoitusvuoroa ,saisimme kaksi kertaa pitemmän vuoron, ja ennen kaikkea harjoitella yhdessä. Tämä käy tietenkin meille, totta kai! Hän pyysi meitä myös nimeämään yhden pelaajan joukkueestamme jota New York Islanders TV voisi haastatella turnauksen aikana. Hetken mietittyään Jonni nimesi Niklas Virtasen hyväksi haastateltavaksi, sillä hänellä on hyvä koulunumero englannissa ja hän on muutenkin rohkea, ja lisäksi hyvä tyyppi. Dan kiitti ja lähti kertomaan yhteistreeneistä Nassau County Mustangsin valmentajille. Mukava mies tuon Dan!
Aamiaisen jälkeen meillä oli kaksi tuntia vapaata aikaa. Osa meistä lähti kävelemään viereiselle kävelykadulle ja osa palasi huoneeseen nukkumaan. Hyvin järjestetty! Olimme hyvin kiitollisia tästä lepohetkestä. Matkan jälkeen oli hyvä selvitellä päätä ja levätä. Samalla tutustuimme ympäristöön. Todella länsimainen ympäristö, sillä katukuvassa oli runsaasti merkkiliikkeitä ja McDonalds. Talot sen sijaan olivat valaistu värivaloilla ja ne olivat muutenkin eksoottisia. Vanhaa venäläistyylistä rakennustyyliä oli sekoitettuna kiinalaiseen koukero-ornamenttiin.
Jussi opasti meidät innokkaalla tyylillään hienosti Baqu Areenalle läpi hurjan liikenne kaaoksen. Matka ei ollut pitkä noin (15 min), mutta vaarallisia tilanteita syntyi meidän mielestä tosi paljon, kun kävelijät toikkaroivat keskellä tietä, polkupyörien, mopojen, autojen sekä muiden sekalaisten kulkuneuvojen keskellä. Liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ollenkaan, paitsi torven soitto oli ilmeisen pakollista. Kukaan ei väistänyt siitä huolimattakaan linja-autoamme. Auton nokkaa työnnettiin vain väkisin muiden joukkoon.
Baqu Areena oli hienon näköinen rakennus muiden urheiluhallien joukossa, joita oli muuten useita siinä ympäristössä. Näimme myös vilahduksella stadionilla ulkokaukalon! Sinne meidän täytyy mennä tällä reissulla vielä.
Sitten saimme kokea suuren kunnian olla jäällä Nassau County Mustangsin poikien kanssa. Valmentajina meillä oli Danin kanssa myös NHL legenda Brian Trottier! Brian kävi ennen harjoituksiamme upeassa pukukopissamme kertomassa urastaan ja kuudesta pelaajana voittamastaan Stanley Cupista ja yhdestä valmentajana voittamastaan. 18 vuoden pituinen NHL ura oli todella menestyksekäs!
Kuva
Kaikki harjoitteet tehtiin yhdessä ja sekoitettuna USA:n joukkueen poikien kanssa! Tunnelma oli mahtava ja poikamme hyvin iloisia yhteistyöstä.
New York Islandersin järjestämä harjoitus oli poikiemme mielestä todella ainutlaatuisen mukavat ja mielenkiintoisen erilaiset, kuin omat harjoitukset ovat olleet. ( Meneekö meidän valmentajat vaihtoon?) Kaikki harjoitukset suoritettiin muuten kiekon kanssa!
Kuva
Harjoitusten jälkeen Brian ja Dan kävivät vielä kommentoimassa, että pelaajamme ovat heidän mielestään erittäin hyviä kontrolloimaan kiekkoa.
Lähtiessämme hotellille mielemme oli hyvä ja jäimme odottamaan Tervetuloa -Bankettia, isoa juhlaa, jossa saamme tutustua kaikkiin turnaukseen osallistuviin joukkueisiin ja niiden toimihenkilöihin. Odotimme jotain upeaa tapahtuvaksi illalla…
International Mr. Charles B. Wang Ice Hockey invitational Tournament 2008 Project Hope, Harbin
Banketin jälkeen, kun pelimiehet olivat menneet nukkumaan, Dan kutsui meidät huoneeseensa nro 213 jatkoille. Tulimme molemmat Timot (Virtanen ja Virolainen) ensimmäisinä paikalle ja Danin kutsusta illan mittaan paikalle saapuivat Brian Trottier ja muut USA:n joukkueen valmentajat, sekä toimihenkilöt. Ilo oli ylimmillään, sillä puhuimme Project Hopen tulevaisuudesta ja erityisesti JÄÄKIEKOSTA. Brian kertoi illan mittaan omasta urastaan ja tunnit kuluivat ihan lentäen. Dan ja Brian pyysivät minua hakemaan paikalle vielä muutkin joukkueemme valmentajat, sillä Lasse Öhrling ja Jyrki Rintamäki ovat kovia kiekkomiehiä. Ilta jatkui jääkiekon seurassa melkein puoleen yöhön. Kiitimme Dania vieraanvaraisuudesta ja lähdimme uskomattoman mukavan illan jälkeen poikiemme kanssa nukkumaan.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Beijing and...Harbin!
Ni Hao!
Hei kaikille kiinaksi! ...Täällä on tosi kivaa!
Matkamme alkoi upeasti, kun kaikki matkajärjestelyt tuntuivat toteutuvan suunnitelmien mukaan. Matka Pekingiin meni uskomattoman nopeasti osan meistä nukkuessa, ja osan tutkiessa lentokoneemme upeaa istumapaikkakohtaista viihdejärjestelmää, josta sai valita pelejä, elokuvia, tehdä omia musiikkilistoja, katsella kamerakuvaa lentokoneestamme eteen- tai alaspäin, ja valita vaikka mitä muutakin toimintoa, sellaista mitä ei ehtinyt edes kokeilla.
Perille Pekingiin tulimme ihan aikataulussa. Saavuimme uudelle valtavalle lentoasemalle nro 3 (Olympialaisia varten rakennettu). Lentoasema oli niin iso, että matkalaukutkin haettiin kaukaa lentoaseman omalla metrojunalla! Meitä oli vastassa Pekingissä mukava 4 hengen joukko kiinalaisia ystäviämme New York Islandersin Harbinin toimistosta. Uusi ja outo oli heillekin tämä lentoasema. Johnyksi itseään kutsuma kaveri ilmoitti meille olevansa Team Finlandin opas. Melkein heti nimitimme hänet Jussiksi, josta nimestä hän oli ylpeä.
Jussi pidätteli ryhmäämme hajaantumasta ja esti pontevasti kiertelymme lentokentällä. Kävimme yhdessä McDonaldsilla syömässä ja New York Islanders maksoi hampurilaisateriamme. Väännettyämme Jussin kanssa tarpeeksi, uskalsi hän antaa meidän tutustua lentokenttään itseksemme.
Isot laukkumme aiheutivat ihmetystä ja päänvaivaa Sanghai Airlinesin väelle. Jussin avustuksella saimme kuitenkin kaikki tavaramme mukaan,... ja ilman lisäveloitusta.
Noin 1,5 tunnin matkan jälkeen saavuimme pimeään ja mystiseen Harbiniin... Jo lentokentän parkkipaikka oli hyvin erikoinen, ja matka jäätyneessä bussissa oli omituinen, sillä katuvaloja ei ollut, ja ikkunoista ei nähnyt ulos. Noin 30 minuutin ajamisen jälkeen alkoi tienvarrella näkymään paljon erivärisiä (punaisia) neonvaloputkihässäköitä ja lisäksi keskikaupungin lähestyessä, alkoi bussinkuljettajamme soittaa torveaan kuin heikkopäinen, väistellessään ohittamiaan kulkuneuvoja; kolmipyöräisiä polkupyöriä, mopoja, ja vastaan tulevia valottomia linja-autoja. Pyöriäkin siis oli kulussa, vaikka pakkasta oli paljon, ja ulkona ilma oli jäätävää. Onhan Harbin Mongolian korkeudella, joten kylmää oli ulkosalla kummatkin, ilma ja kyyti.
Hotellin ulkopuolella oli meitä vastassa jäästä tehdyt härät. Mukava opas Jussi ja hotellin henkilökunta auttoivat meitä vastaanottamaan huoneet ja pojat asettuivat hotelliin helposti. Huoneet olivat tosi siistit, ja eurooppalaistyyliset. Meille varattua päivällistä ei USA: n joukkue ollut syömässä kanssamme, vaan söimme omalla porukalla kylmää ruokaa ja lämmintä juomaa. (Kylmät juomat täytyisi osata tilata erikseen) >Eksoottinen iltapala ei maistunut meille kaikille ihan sellaisella tavalla, kuin olisimme halunneet. Kylmänä olivat myös liha-, kala ja kanaruoka. Taas saimme ihmetellä, miten tämä vaikuttaa ruoansulatukseemme.
(Seuraavana aamuna herätessämme, aamiaispöydässä oli taas samanlaista ruokaa kuin edellisenä iltana, mutta vielä mauttomampana ja kylmenpänä. Rohkeina päätimme, että sekin ruoka kävi kovaan nälkään ja osa meistä söi sen kunnialla läpi. Olisittepa vain nähneet, miltä seisova aamupalapöytä näytti!)
Sitten nukkumaan ja aamulla odottamaan herätystä. olihan meillä odotettavissa seuraavana päivänä jo ensimmäiset harjoitukset Harbinin Baqu -areenalla....
Raportti päättyy kirjoittajan nukahtamiseen pe-la vastaisena yönä klo 01.00 jälkeen, nukahtamiseen tietokoneen ääreen. Matkaväsymys painoi päälle...
Timo Virolainen
Hei kaikille kiinaksi! ...Täällä on tosi kivaa!
Matkamme alkoi upeasti, kun kaikki matkajärjestelyt tuntuivat toteutuvan suunnitelmien mukaan. Matka Pekingiin meni uskomattoman nopeasti osan meistä nukkuessa, ja osan tutkiessa lentokoneemme upeaa istumapaikkakohtaista viihdejärjestelmää, josta sai valita pelejä, elokuvia, tehdä omia musiikkilistoja, katsella kamerakuvaa lentokoneestamme eteen- tai alaspäin, ja valita vaikka mitä muutakin toimintoa, sellaista mitä ei ehtinyt edes kokeilla.
Perille Pekingiin tulimme ihan aikataulussa. Saavuimme uudelle valtavalle lentoasemalle nro 3 (Olympialaisia varten rakennettu). Lentoasema oli niin iso, että matkalaukutkin haettiin kaukaa lentoaseman omalla metrojunalla! Meitä oli vastassa Pekingissä mukava 4 hengen joukko kiinalaisia ystäviämme New York Islandersin Harbinin toimistosta. Uusi ja outo oli heillekin tämä lentoasema. Johnyksi itseään kutsuma kaveri ilmoitti meille olevansa Team Finlandin opas. Melkein heti nimitimme hänet Jussiksi, josta nimestä hän oli ylpeä.
Jussi pidätteli ryhmäämme hajaantumasta ja esti pontevasti kiertelymme lentokentällä. Kävimme yhdessä McDonaldsilla syömässä ja New York Islanders maksoi hampurilaisateriamme. Väännettyämme Jussin kanssa tarpeeksi, uskalsi hän antaa meidän tutustua lentokenttään itseksemme.
Isot laukkumme aiheutivat ihmetystä ja päänvaivaa Sanghai Airlinesin väelle. Jussin avustuksella saimme kuitenkin kaikki tavaramme mukaan,... ja ilman lisäveloitusta.
Noin 1,5 tunnin matkan jälkeen saavuimme pimeään ja mystiseen Harbiniin... Jo lentokentän parkkipaikka oli hyvin erikoinen, ja matka jäätyneessä bussissa oli omituinen, sillä katuvaloja ei ollut, ja ikkunoista ei nähnyt ulos. Noin 30 minuutin ajamisen jälkeen alkoi tienvarrella näkymään paljon erivärisiä (punaisia) neonvaloputkihässäköitä ja lisäksi keskikaupungin lähestyessä, alkoi bussinkuljettajamme soittaa torveaan kuin heikkopäinen, väistellessään ohittamiaan kulkuneuvoja; kolmipyöräisiä polkupyöriä, mopoja, ja vastaan tulevia valottomia linja-autoja. Pyöriäkin siis oli kulussa, vaikka pakkasta oli paljon, ja ulkona ilma oli jäätävää. Onhan Harbin Mongolian korkeudella, joten kylmää oli ulkosalla kummatkin, ilma ja kyyti.
Hotellin ulkopuolella oli meitä vastassa jäästä tehdyt härät. Mukava opas Jussi ja hotellin henkilökunta auttoivat meitä vastaanottamaan huoneet ja pojat asettuivat hotelliin helposti. Huoneet olivat tosi siistit, ja eurooppalaistyyliset. Meille varattua päivällistä ei USA: n joukkue ollut syömässä kanssamme, vaan söimme omalla porukalla kylmää ruokaa ja lämmintä juomaa. (Kylmät juomat täytyisi osata tilata erikseen) >Eksoottinen iltapala ei maistunut meille kaikille ihan sellaisella tavalla, kuin olisimme halunneet. Kylmänä olivat myös liha-, kala ja kanaruoka. Taas saimme ihmetellä, miten tämä vaikuttaa ruoansulatukseemme.
(Seuraavana aamuna herätessämme, aamiaispöydässä oli taas samanlaista ruokaa kuin edellisenä iltana, mutta vielä mauttomampana ja kylmenpänä. Rohkeina päätimme, että sekin ruoka kävi kovaan nälkään ja osa meistä söi sen kunnialla läpi. Olisittepa vain nähneet, miltä seisova aamupalapöytä näytti!)
Sitten nukkumaan ja aamulla odottamaan herätystä. olihan meillä odotettavissa seuraavana päivänä jo ensimmäiset harjoitukset Harbinin Baqu -areenalla....
Raportti päättyy kirjoittajan nukahtamiseen pe-la vastaisena yönä klo 01.00 jälkeen, nukahtamiseen tietokoneen ääreen. Matkaväsymys painoi päälle...
Timo Virolainen
USA:n joukkueen matkasivut
Eipä ole vielä matkalaisistamme mitään juttuja ilmestynyt. Mutta löysin sattumalta turnaukseen osallistuvan USA:laisen joukkueen matkasivut. Heillä matka oli kestänyt yhteensä 27 tuntia ja päävalmentaja oli jo telonut itsensä hotellin rapuissa!
perjantai 26. joulukuuta 2008
Matka alkoi
Olimme saattamassa tuttaviamme matkalle Kiinaan. Ohessa tunnelmia lähtöhulinasta. Oikein hyvää matkaa kaikille!
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ohjelma!
Kokoontuminen Kangasalan jäähallille klo 15.30. Lähtö 15.45
(Ruokailu kotona ennen matkalle lähtöä)
Saavumme HKI-VANTAAN lentoasemalle noin klo 18.00.
Finnair, lento AY 0051 HKI-VANTAA klo 20:00
27.12. la
- Saapuminen Pekingiin klo 09:40, The Capital Airport, Vastassa NYI Harbin Rep Office Staff
- Saapuminen Harbinin lentokentälle, ei ilmoitettua aikaa, Lisäksi vastassa on Harbinin urheiluviraston edustajat
- Linja-autokuljetus Hotellille
- Hotelliin saapuminen, Suomen joukkueen lounas
- USA:n joukkue saapuu Pekingiin klo 14:45
- Myöhemmin illalla joukkueiden päivällinen (Suomen ja USA:n joukkueet)
28.12. su
- Koko päivä jäähallilla, joukkueiden harjoitukset klo 09:30 - 16:30
- Turnauksen johto kokoontuu jäähallin kokoushuoneessa klo 15:00
- Tervetuliaisbanketti hotellin Banquet -salissa. Paikalla järjestävän komitean edustajat, hallituksen edustajat, kaikki osallistuvien joukkueiden toimihenkilöt, pelaajat ja tuomarit.
29.12. ma
- Lipunnosto -seremonia jäähallilla klo 11:30
- Puck-Off Ceremony, (Aloitus kiekko -) klo 11:50
- Ottelut alkaa klo 12:00-14:30, 15:00-17:30, 18:00-20:30, ottelujärjestys jaettu
30.12. ti
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30
31.12. ke
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30, Uudenvuoden Juhlat Suomen, USA:n ja Kiinan joukkueille hotellillamme. Viereisillä kävelykaduilla on järjestetty performansseja ja lisäksi erilaisia esityksiä Shonghua -joella.
1.1.2009 to
- Lepopäivä. Sightseeing USAn joukkueen kanssa jää- ja lumi -festivaalialue. Visit The Ice and Snow Great Wall. Kiinan hallituksen viranomaisten ovat luvanneet, että saamme vierailla siellä. (Viralliset lumi-ja jää festivaalit pidetään 5.-6.1.)
2.1. pe
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30
3.1. la
- ottelut jatkuu, klo 09.00-11:30,12:00-15:30, 16:00-18:30
- Palkintoseremonia kilpailun jälkeen
- Kiitos- ja päätös -banketti hotellilla klo 20.00. Myös kiinalaiset joukkueet osallistuvat
4.1.su
- Suomen ja USAn joukkueet lentävät Pekingiin. klo 7.45
- Bussikuljetus The Capital Airport Hotelliin
- Lounas molemmille joukkueille
- Kahdelle joukkueelle joko kilpailuja tai sightseeing, (Jäähallilla tai näköalapaikoilla.)
- Joukkueille päivällinen
5.1. ma
- Aamiainen hotellilla
- Suomen ja USA:n joukkueen sightseeing koko päivän: Kiinan Muuri tai Taivaallisen Rauhan Aukea tai Kielletty Kaupunki (palatsi) Toivomustemme ja ajankohdan mukaan parhaiten sopivat nähtävyydet.
- Lounas molemmille joukkueille
- Sightseeing jatkuu
- Päivällinen
6.1. ti
- Aamiainen molemmille joukkueille
- Suomen joukkue lähtee Pekingistä 11:40 The Capital Airport
- USA.n joukkueen lounas
- USA:n joukkue lähtee pekingistä klo 16:45
- Joukkueemme palaa HKI VANTAAN lentokentälle klo 14.15
Bussikuljetus odottaa joukkuetta lentokentällä. Paluuaika Kangasalan jäähallille n. klo 17.00.
(Ruokailu kotona ennen matkalle lähtöä)
Saavumme HKI-VANTAAN lentoasemalle noin klo 18.00.
Finnair, lento AY 0051 HKI-VANTAA klo 20:00
27.12. la
- Saapuminen Pekingiin klo 09:40, The Capital Airport, Vastassa NYI Harbin Rep Office Staff
- Saapuminen Harbinin lentokentälle, ei ilmoitettua aikaa, Lisäksi vastassa on Harbinin urheiluviraston edustajat
- Linja-autokuljetus Hotellille
- Hotelliin saapuminen, Suomen joukkueen lounas
- USA:n joukkue saapuu Pekingiin klo 14:45
- Myöhemmin illalla joukkueiden päivällinen (Suomen ja USA:n joukkueet)
28.12. su
- Koko päivä jäähallilla, joukkueiden harjoitukset klo 09:30 - 16:30
- Turnauksen johto kokoontuu jäähallin kokoushuoneessa klo 15:00
- Tervetuliaisbanketti hotellin Banquet -salissa. Paikalla järjestävän komitean edustajat, hallituksen edustajat, kaikki osallistuvien joukkueiden toimihenkilöt, pelaajat ja tuomarit.
29.12. ma
- Lipunnosto -seremonia jäähallilla klo 11:30
- Puck-Off Ceremony, (Aloitus kiekko -) klo 11:50
- Ottelut alkaa klo 12:00-14:30, 15:00-17:30, 18:00-20:30, ottelujärjestys jaettu
30.12. ti
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30
31.12. ke
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30, Uudenvuoden Juhlat Suomen, USA:n ja Kiinan joukkueille hotellillamme. Viereisillä kävelykaduilla on järjestetty performansseja ja lisäksi erilaisia esityksiä Shonghua -joella.
1.1.2009 to
- Lepopäivä. Sightseeing USAn joukkueen kanssa jää- ja lumi -festivaalialue. Visit The Ice and Snow Great Wall. Kiinan hallituksen viranomaisten ovat luvanneet, että saamme vierailla siellä. (Viralliset lumi-ja jää festivaalit pidetään 5.-6.1.)
2.1. pe
- ottelut jatkuu, klo 12.00-14:30,15:00-17:30, 18:00-20:30
3.1. la
- ottelut jatkuu, klo 09.00-11:30,12:00-15:30, 16:00-18:30
- Palkintoseremonia kilpailun jälkeen
- Kiitos- ja päätös -banketti hotellilla klo 20.00. Myös kiinalaiset joukkueet osallistuvat
4.1.su
- Suomen ja USAn joukkueet lentävät Pekingiin. klo 7.45
- Bussikuljetus The Capital Airport Hotelliin
- Lounas molemmille joukkueille
- Kahdelle joukkueelle joko kilpailuja tai sightseeing, (Jäähallilla tai näköalapaikoilla.)
- Joukkueille päivällinen
5.1. ma
- Aamiainen hotellilla
- Suomen ja USA:n joukkueen sightseeing koko päivän: Kiinan Muuri tai Taivaallisen Rauhan Aukea tai Kielletty Kaupunki (palatsi) Toivomustemme ja ajankohdan mukaan parhaiten sopivat nähtävyydet.
- Lounas molemmille joukkueille
- Sightseeing jatkuu
- Päivällinen
6.1. ti
- Aamiainen molemmille joukkueille
- Suomen joukkue lähtee Pekingistä 11:40 The Capital Airport
- USA.n joukkueen lounas
- USA:n joukkue lähtee pekingistä klo 16:45
- Joukkueemme palaa HKI VANTAAN lentokentälle klo 14.15
Bussikuljetus odottaa joukkuetta lentokentällä. Paluuaika Kangasalan jäähallille n. klo 17.00.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Harbin, Kiina, New York Islanders ja Ilves
Turnausmatkalle lähtö lähenee!
Koko syksyn ajan on matkanjohtajalla ollut työtä matkajärjestelyissä. Edellisestä turnausmatkastamme New Yorkiin olemme kuitenkin oppineet olemaan liikaa huolestumatta peliohjelmien ja matkaohjelmien viipymisestä. Tämä on amerikkalaisten isäntiemme tapa. Heidän mukaansa asiat unohtuvat, jos niitä aletaan aikaisin suunnittelemaan. Tiedämme heidän kuitenkin hoitavan järjestelyt loistavasti. kts myös linkki: http://nyiprojecthope.com/invitational/index.php
Odotamme kärsivällisesti lisää tietoja Kiinan turnausmatkastamme. Mitään tarkempaa ohjelmaa ei voida vielä jakaa. Mutta tässä tähän asti kerättyä ennakkotietoa:
Ohjelmassa tulee olemaan saapumispäivänä 27.12. Banketti-tervetuliaisruokailu, johon osallistuu tällä tietoa ainakin amerikkalaisten joukkue Nassau County Mustangs ja Ilves Islanders. Meille on alustavasti varattu myös jäähalliin harjoitusvuoro, jota kuitenkaan ei ole meille varmistettu.
Turnaus alkaa 28.12. ja jatkuu 4-5 päivän ajan. Vastaamme luistelee amerikkalaisten lisäksi kolme kiinalaista joukkuetta, ja yksi venäläinen joukkue.
Kun turnaus on ohi, meille esitellään Harbinin kaupungin nähtävyydet. Harbinissa on tuolloin maailmankuuluu lumi- ja jääfestivaali. http://www.studyathlju.com/en/attractions.html . Kiertokäynti kestää koko päivän. Sen jälkeen meidät kuljetetaan yli 1000 km päähän Pekingiin, jossa meille on järjestetty 2 päivän sightseeing.
Jännityksellä odotamme, mitä New York islandersin väki meille järjestää tällä matkalla. Uskon, että pojillemme on kuitenkin tärkeintä jääkiekko, ja nuo kansainväliset pelit Harbinissa.
Matkastamme tullaan tekemään juttuja päivittäin tähän blogiin. (Jos vain Kiinan viranomaiset sen sallivat ja hotellista löytyy internet -yhteys.) Vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille ja muille kiinnostuneille tätä matkapäiväkirjaa tehdään, jotta matkaamme pääsee seuraamaan kotona, ihan kuin itse paikan päällä olisi. Tämän blogin kautta toivomme myös saavamme terveisiä sinne Kiinaan. Blogin kautta voi myös kirjoittaa viestejä joukkueelle ja pelaajille.
Ja tietenkin tämä matkatarina jää muistoksi itse joukkueelle ja siitä poikamme saavat itsekin kopiot käyttöönsä.
Jännityksellä jäämme odottamaan matkaamme kohti uutta ja nuorta jääkiekkokulttuuria.
Kiitos New York Islandersille!
Matkanjohtaja
Koko syksyn ajan on matkanjohtajalla ollut työtä matkajärjestelyissä. Edellisestä turnausmatkastamme New Yorkiin olemme kuitenkin oppineet olemaan liikaa huolestumatta peliohjelmien ja matkaohjelmien viipymisestä. Tämä on amerikkalaisten isäntiemme tapa. Heidän mukaansa asiat unohtuvat, jos niitä aletaan aikaisin suunnittelemaan. Tiedämme heidän kuitenkin hoitavan järjestelyt loistavasti. kts myös linkki: http://nyiprojecthope.com/invitational/index.php
Odotamme kärsivällisesti lisää tietoja Kiinan turnausmatkastamme. Mitään tarkempaa ohjelmaa ei voida vielä jakaa. Mutta tässä tähän asti kerättyä ennakkotietoa:
Ohjelmassa tulee olemaan saapumispäivänä 27.12. Banketti-tervetuliaisruokailu, johon osallistuu tällä tietoa ainakin amerikkalaisten joukkue Nassau County Mustangs ja Ilves Islanders. Meille on alustavasti varattu myös jäähalliin harjoitusvuoro, jota kuitenkaan ei ole meille varmistettu.
Turnaus alkaa 28.12. ja jatkuu 4-5 päivän ajan. Vastaamme luistelee amerikkalaisten lisäksi kolme kiinalaista joukkuetta, ja yksi venäläinen joukkue.
Kun turnaus on ohi, meille esitellään Harbinin kaupungin nähtävyydet. Harbinissa on tuolloin maailmankuuluu lumi- ja jääfestivaali. http://www.studyathlju.com/en/attractions.html . Kiertokäynti kestää koko päivän. Sen jälkeen meidät kuljetetaan yli 1000 km päähän Pekingiin, jossa meille on järjestetty 2 päivän sightseeing.
Jännityksellä odotamme, mitä New York islandersin väki meille järjestää tällä matkalla. Uskon, että pojillemme on kuitenkin tärkeintä jääkiekko, ja nuo kansainväliset pelit Harbinissa.
Matkastamme tullaan tekemään juttuja päivittäin tähän blogiin. (Jos vain Kiinan viranomaiset sen sallivat ja hotellista löytyy internet -yhteys.) Vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille ja muille kiinnostuneille tätä matkapäiväkirjaa tehdään, jotta matkaamme pääsee seuraamaan kotona, ihan kuin itse paikan päällä olisi. Tämän blogin kautta toivomme myös saavamme terveisiä sinne Kiinaan. Blogin kautta voi myös kirjoittaa viestejä joukkueelle ja pelaajille.
Ja tietenkin tämä matkatarina jää muistoksi itse joukkueelle ja siitä poikamme saavat itsekin kopiot käyttöönsä.
Jännityksellä jäämme odottamaan matkaamme kohti uutta ja nuorta jääkiekkokulttuuria.
Kiitos New York Islandersille!
Matkanjohtaja
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Uusi matka - uusi maanosa
Jo tammikussa New Yorkissa, NY Islandersin varatoimitusjohtaja Chris Dey oli esittänyt Timo Virolaisen kautta kutsun joukkueellemme osallistua ensi kesänä Kiinassa järjestettävään Project Hope turnaukseen. Olimme tietenkin ihmeissämme ja ajattelimme, että niin varmaan tästä nyt vielä Kiinaankin lähdettäisiin, kun jo niin paljon olimme ehtineet kokea. Useiden käänteiden jälkeen tilanne on nyt kuitenkin se, että Ilves Islanders 95 on todellakin osallistumassa joulukuussa Pekingissä ja Harbinissa järjestettävään jääkiekkoturnaukseen. Itse turnaus pelataan 26.12.2008-6.1.2009 ja matkaan sisältyy myös kiertoajelut Harbinissa sekä Pekingissä.
perjantai 25. tammikuuta 2008
Hyvästit New Yorkille
Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa Mary Poppins musikaali New Amsterdam teatterissa. Kaikki 15 New Yorkiin jäänyttä Ilvesläistä lähtivät katsomaan esitystä. Aamupäivällä keskustaan lähdettäessä osa vanhemmista koki sykähdyttäviä hetkiä kun lähdimme hotellilta kahdella taksilla ja tarkoituksena oli mennä Hempsteadin asemalle; vanhempien taksi kurvasi asemalle ja olimme ihmeissämme missä toinen taksi oli. "Hukassa" olleessa taksissa oli aikuisista ainoastaan Manta ja kaikki lapset olivat hänen mukanaan. Saimme pienen puhelinneuvottelun jälkeen selville, että lasten taksi oli päätynyt läheiselle Westburyn asemalle. Tutkimme aikatauluja ja totesimme, että emme tulisi olemaan samassa junassa, mutta meidän pitäisi olla suunnilleen samaan aikaan Manhattanilla. Niin lähdettiin matkaan hieman epävarmoin tuntein. Huoli oli kuitenkin turha kun näimme Pennsylvania Stationilla lastemme tulevan siistissä parijonossa Mantan johdolla luoksemme. Huh! Kiitos Manta!
Itse musikaali oli todella viihdyttävä ja itseeni vaikutti eniten hienot puitteet sekä hienosti toteutettu lavastus. Melkoinen yllätys oli sekin, että lasten musikaalissa myytiin olutta, jota sitten sai siemailla Maija Poppanen -muovimukista pillillä... Oikein mukava kokemus kokonaisuudessan tämäkin.
Teatterin jälkeen väki jakaantui omille tahoilleen syömään sekä tekemään viimeisiä ostoksia Manhattanilla. Myös pieni ajatus pakkamisen aloittamisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Vihdoin Aapokin pääsi odottamaansa kuvaan NYPD:n edustajan kanssa.
Hotellille kotiuduttuamme yritimme viivyttää nukkumaanmenoa, jotta saisimme seuraavana päivänä unta lentokoneessa matkalla Suomeen. Osa porukasta kokoontui vielä hotellin alakerran Champions ravintolaan viettämään viimeistä iltaa.
Viimeisen päivän aamuna osalla oli vielä pakkaamiset tekemättä ja ne piti hoitaa alta pois. Aamiaisen jälkeen päätettiin Virolaisten kanssa vielä poiketa läheisellä Source Mallilla katsomassa josko vielä jotain ostettavaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Jo aiemmin koetussa Dave & Bustersissakin tuli vielä käytyä pelailemassa. Palattuamme ostosreissulta kello oli jo 13:30 ja meidän piti olla JFK:n lentokentällä viimeistään 14:45 joten oli jo pieni kiire. Vielä viimeinen katsaus huoneemme ikkunasta Nassau Coliseumiin. Oli aika jättää sillekin hyvästit.
Pienen paniikin jälkeen pääsimme kuitenkin todella sujuvasti kahdella vanilla perille juuri ajoissa. Kuljetuksista vastasivat jälleen kaksi herrasmiesta kuin suoraan elokuvasta Men In Black.
Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja näin saimme hoidettua muodollisuudet nopeasti. Lento oli hieman myöhässä, koska koneen lähtö Suomesta oli viivästynyt huonon sään takia. Paluulento sujui kuitenkin suotuisten tuulien ansiosta ennakoitua rivakammin ja näin laskeduimme Helsinki-Vantaalle suunnilleen aikataulussa n. 8:45. Pojat saivat suhteellisen hyvin nukuttua n. 4-5 tuntia, mutta suurimmalla osalla vanhemmista unet jäivät lyhyiksi. Itse sain nukutta n. 50 minuuttia.
Lentokentällä kuljettajamme oli meitä vastassa ja näin pääsimme aloittamaan matkamme viimeisen etapin eli bussikuljetuksen Tampereelle ja Kangasalle. Osa pojista jatkoivat uniaan vielä bussissa. Ajoimme ensin Olkahisiin, jossa valmentajamme Vesa Viitakoski oli vastassa perheenjäseniään. Vesalla oli myös antaa yllätyslahja kuljettajallemme.
Kangasalan jäähallin pihaan kurvasimme lopulta n. klo 11:30. Oli hienoa nähdä kotijoukkujen olevan vastassa. Takki oli aika tyhjä. Paljon oli nähty ja koettu. Tuntui siltä että mikään ei olisi matkalla voinut mennä enää paremmin, kaikki oli ollut täydellistä. Kiitos kaikille matkan eteen töitä tehneille henkilöille sekä erityisesti New York Islandersin omistajalle Charles B. Wangille, ainutlaatuisen Project Hope idean isälle, ja Ilveksen omistajalle Vincent Manngardille, jonka ansiosta pääsimme osallistumaan tähän unohtumattomaan matkaan. Kiitokset myös NY Islandersin upeille edustajille David Karbinille sekä Adam Sherlipille, jotka pitivät meistä hyvää huolta New Yorkissa ollessamme. Kiitos myös Mika Arvajlle esimerkillisestä joukkojen johtamisessa matkan aikana. Iso kiitos myös primus motorillemme Timo Virolaiselle, jota ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Timo otti tämän matkan projektikseen alusta asti ja hoiti kaikki asiat viimeisen päälle. On ollut helppoa, mukavaa ja opettavaa puuhastella Timon kanssa tämän matkan parissa. Sekä kiitos tietysti kaikille pelaajille. Olemme kaikki teistä todella ylpeitä, edustitte Suomea ja Ilvestä mallikaasti ja eihän se finaalipaikkakaan lopulta kauaksi jäänyt. Taitokilpailussa lopulta näytimme mitä osaamme.
Itse musikaali oli todella viihdyttävä ja itseeni vaikutti eniten hienot puitteet sekä hienosti toteutettu lavastus. Melkoinen yllätys oli sekin, että lasten musikaalissa myytiin olutta, jota sitten sai siemailla Maija Poppanen -muovimukista pillillä... Oikein mukava kokemus kokonaisuudessan tämäkin.
Teatterin jälkeen väki jakaantui omille tahoilleen syömään sekä tekemään viimeisiä ostoksia Manhattanilla. Myös pieni ajatus pakkamisen aloittamisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Vihdoin Aapokin pääsi odottamaansa kuvaan NYPD:n edustajan kanssa.
Hotellille kotiuduttuamme yritimme viivyttää nukkumaanmenoa, jotta saisimme seuraavana päivänä unta lentokoneessa matkalla Suomeen. Osa porukasta kokoontui vielä hotellin alakerran Champions ravintolaan viettämään viimeistä iltaa.
Viimeisen päivän aamuna osalla oli vielä pakkaamiset tekemättä ja ne piti hoitaa alta pois. Aamiaisen jälkeen päätettiin Virolaisten kanssa vielä poiketa läheisellä Source Mallilla katsomassa josko vielä jotain ostettavaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Jo aiemmin koetussa Dave & Bustersissakin tuli vielä käytyä pelailemassa. Palattuamme ostosreissulta kello oli jo 13:30 ja meidän piti olla JFK:n lentokentällä viimeistään 14:45 joten oli jo pieni kiire. Vielä viimeinen katsaus huoneemme ikkunasta Nassau Coliseumiin. Oli aika jättää sillekin hyvästit.
Pienen paniikin jälkeen pääsimme kuitenkin todella sujuvasti kahdella vanilla perille juuri ajoissa. Kuljetuksista vastasivat jälleen kaksi herrasmiesta kuin suoraan elokuvasta Men In Black.
Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja näin saimme hoidettua muodollisuudet nopeasti. Lento oli hieman myöhässä, koska koneen lähtö Suomesta oli viivästynyt huonon sään takia. Paluulento sujui kuitenkin suotuisten tuulien ansiosta ennakoitua rivakammin ja näin laskeduimme Helsinki-Vantaalle suunnilleen aikataulussa n. 8:45. Pojat saivat suhteellisen hyvin nukuttua n. 4-5 tuntia, mutta suurimmalla osalla vanhemmista unet jäivät lyhyiksi. Itse sain nukutta n. 50 minuuttia.
Lentokentällä kuljettajamme oli meitä vastassa ja näin pääsimme aloittamaan matkamme viimeisen etapin eli bussikuljetuksen Tampereelle ja Kangasalle. Osa pojista jatkoivat uniaan vielä bussissa. Ajoimme ensin Olkahisiin, jossa valmentajamme Vesa Viitakoski oli vastassa perheenjäseniään. Vesalla oli myös antaa yllätyslahja kuljettajallemme.
Kangasalan jäähallin pihaan kurvasimme lopulta n. klo 11:30. Oli hienoa nähdä kotijoukkujen olevan vastassa. Takki oli aika tyhjä. Paljon oli nähty ja koettu. Tuntui siltä että mikään ei olisi matkalla voinut mennä enää paremmin, kaikki oli ollut täydellistä. Kiitos kaikille matkan eteen töitä tehneille henkilöille sekä erityisesti New York Islandersin omistajalle Charles B. Wangille, ainutlaatuisen Project Hope idean isälle, ja Ilveksen omistajalle Vincent Manngardille, jonka ansiosta pääsimme osallistumaan tähän unohtumattomaan matkaan. Kiitokset myös NY Islandersin upeille edustajille David Karbinille sekä Adam Sherlipille, jotka pitivät meistä hyvää huolta New Yorkissa ollessamme. Kiitos myös Mika Arvajlle esimerkillisestä joukkojen johtamisessa matkan aikana. Iso kiitos myös primus motorillemme Timo Virolaiselle, jota ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Timo otti tämän matkan projektikseen alusta asti ja hoiti kaikki asiat viimeisen päälle. On ollut helppoa, mukavaa ja opettavaa puuhastella Timon kanssa tämän matkan parissa. Sekä kiitos tietysti kaikille pelaajille. Olemme kaikki teistä todella ylpeitä, edustitte Suomea ja Ilvestä mallikaasti ja eihän se finaalipaikkakaan lopulta kauaksi jäänyt. Taitokilpailussa lopulta näytimme mitä osaamme.
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Elämä jatkuu New York Cityssä
Kun sitten saatoimme joukkueemme takaisin bussille ja jätimme jäähyväiset hyvää matkaa -toivotusten jälkeen kaikille kotiinpäin lähteville, me jäljelle jääneet palasimme takaisin Rockefeller Centeriin kaakaolle ja kahville. Kylmä tuuli ja 3 astetta pakkasta teki ilman kylmäksi, ja lämmintä juomaa tarvittiin. Hentoinen lumisade alkoi Manhattanin päällä ja olo tuntui mukavalta kun olimme onnistuneet matkassa näinkin hyvin. Toivoimme kuulevamme Suomesta jotain viestiä kun matka olisi pääjoukolta onnellisesti ohi.
Päätimme mennä seuraavaksi kysymään tetterilippuja Time Squaren alueelta. Ensimmäisenä vastaan tuli teatteri, jossa oli näytelmä MaryPoppins, jota olimme etukäteenkin ajatelleet meille parhaiten sopivaksi. Meitä kun oli 5 vuotiaasta aikuiseen asti, piti löytää sellainen näytelmä joka kiinnostaisi kaikkia. Kävelimme teatterin lippuluukulle ja iloiseksi yllätykseksi saimme liput puoleen hintaan. Ne maksoivat vain 25 taalaa per lippu. Esitys olisi seuraavana päivänä klo 2 pm. Meille se aika sopi täydellisesti. Saimme vielä istumapaikat samalle riville. Nyt oli hyvä lähteä katsomaan metrolla Ground Zeroa.
WTC tornien paikalla oli iso monttu, jossa maansiirtokoneet jylläsivät ja paikka näyttikin hyvin arkiselta työmaalta. Liikuttava paikka oli kuvaseinä jossa itkevä palomies teki kunniaa menehtyneille virkaveljilleen. Ja Ground Zeron ympärillä ihmisvilinä oli sanoin kuvaamaamattoman tiheää, mutta siitä huolimatta kaikki pääsivät helposti kulkemaan limittäin ja lomittain toisiansa tönimättä!
Tällainen rakennuskompleksi tullaan rakentamaan vanhan WTC tornien paikalle. Se valmistuu vuonna 2009:
Tarina jatkuu, kun heräämme huomenna aamulla. Kello on jo taas puoli kaksi yöllä.
---Ja ei kun nukkumaan...
Päätimme mennä seuraavaksi kysymään tetterilippuja Time Squaren alueelta. Ensimmäisenä vastaan tuli teatteri, jossa oli näytelmä MaryPoppins, jota olimme etukäteenkin ajatelleet meille parhaiten sopivaksi. Meitä kun oli 5 vuotiaasta aikuiseen asti, piti löytää sellainen näytelmä joka kiinnostaisi kaikkia. Kävelimme teatterin lippuluukulle ja iloiseksi yllätykseksi saimme liput puoleen hintaan. Ne maksoivat vain 25 taalaa per lippu. Esitys olisi seuraavana päivänä klo 2 pm. Meille se aika sopi täydellisesti. Saimme vielä istumapaikat samalle riville. Nyt oli hyvä lähteä katsomaan metrolla Ground Zeroa.
WTC tornien paikalla oli iso monttu, jossa maansiirtokoneet jylläsivät ja paikka näyttikin hyvin arkiselta työmaalta. Liikuttava paikka oli kuvaseinä jossa itkevä palomies teki kunniaa menehtyneille virkaveljilleen. Ja Ground Zeron ympärillä ihmisvilinä oli sanoin kuvaamaamattoman tiheää, mutta siitä huolimatta kaikki pääsivät helposti kulkemaan limittäin ja lomittain toisiansa tönimättä!
Tällainen rakennuskompleksi tullaan rakentamaan vanhan WTC tornien paikalle. Se valmistuu vuonna 2009:
Tarina jatkuu, kun heräämme huomenna aamulla. Kello on jo taas puoli kaksi yöllä.
---Ja ei kun nukkumaan...
Viimeinen päivä New Yorkissa!
Herätys oli klo 05:30, varhennettu aamiainen klo 06:00 alkaen, bussi odottamassa joukkuettamme jo ennen klo 06:30… Aamu oli jännittävä. Ehtikö kaikki eilen illalla pakata pelikassinsa ja matkatavaransa? Jäikö jotain huoneisiin, herääkö kaikki ajoissa? Hienolta taas tuntui, kun joukkueemme ja koko matkaseurue oli taas kerran ajoissa ja kaiki asiat olivat kunnossa klo 06:30, kun bussin piti lähteä liikkeelle.
Ainoa iso asia oli se, miten me mahdumme bussiin? Matkalaukkuja ja pelikasseja oli runsaasti vielä auton ulkopuolella, kun auton sisältä tuli viesti, ettei sinne mahdu enää. Mika Arvaja ja Jari Hellsten ottivat ohjat käsiinsä bussin sisällä ja auto tyhjennettiin ensin väestä ja pelikassit mahdutettiin bussin takaosaan. Kun ne olivat kaikki siistissä kasassa siellä perällä, mahdutettiin ihmiset sisään. Meille jäi tiukasti tilaa, mutta kaikille saatiin istumapaikka. Tunnelma oli hyvä ja iloista puheen sorinaa kuului liikkeelle lähdettäessä. Hetken matkaa jatkettuamme kohti New York Cityä, alkoivat jo osa pojista kuitenkin nuokkumaan. Tarkoituksemme aikaisessa liikkeelle lähdössä oli myös se, että alkaisimme totutella Suomen aikaan ja saisimme rytmistä siellä paremmin kiinni. Jos pojat nukkuisivat lentokoneessa korvaisi se heille Suomen yön. Lento lähtisi JFK kentältä klo 17.45 ja saapuisi Suomeen seuraavana aamuna klo 08:40. Se vähän yli 8 tunnin lentomatka olisi siis se Suomen yö.
Saavuimme perille NY Cityyn hyvissä ajoin. Kuskimme oli itsekin yllättynyt kuinka hyvin ja nopeasti matka sujui sinne. Manhattanin ruuhkainen liikenne veti kuitenkin hyvin tänä aamuna. Rockefeller Centerin luisteluareena oli jo käytössä, mutta me päätimme mennä ensin TOP OF THE ROCK näköalatasanteelle. Kiinalaiset olivat menossa samaan aikaan aamulla jäälle, ja pelkäsimme kentän ruuhkautuvan liikaa joten valitsimme näköalatasanteen ensin.
Kun saimme kaikki nekin vanhemmat tavoitettua, jotka tulivat perässämme Vanilla, lähdimme kohti Rockefeller Centeri huippua. Pelkästään matka hissillä huipulle oli jo huima kokemus. Hissin katto oli lasia ja hissikuilu oli upeasti valaistu.
Ylhäällä otimme kuvia upeista Manhattanin maisemista. Ihmeellistä, ettei siellä ylhäällä huimannut ollenkaan. Sitä maisemaa olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan.
Saavuimme perille NY Cityyn hyvissä ajoin. Kuskimme oli itsekin yllättynyt kuinka hyvin ja nopeasti matka sujui sinne. Manhattanin ruuhkainen liikenne veti kuitenkin hyvin tänä aamuna. Rockefeller Centerin luisteluareena oli jo käytössä, mutta me päätimme mennä ensin TOP OF THE ROCK näköalatasanteelle. Kiinalaiset olivat menossa samaan aikaan aamulla jäälle, ja pelkäsimme kentän ruuhkautuvan liikaa joten valitsimme näköalatasanteen ensin.
Kun saimme kaikki nekin vanhemmat tavoitettua, jotka tulivat perässämme Vanilla, lähdimme kohti Rockefeller Centeri huippua. Pelkästään matka hissillä huipulle oli jo huima kokemus. Hissin katto oli lasia ja hissikuilu oli upeasti valaistu.
Ylhäällä otimme kuvia upeista Manhattanin maisemista. Ihmeellistä, ettei siellä ylhäällä huimannut ollenkaan. Sitä maisemaa olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan.
Ylhäältä alas laskeuduttuamme, päätimme käydä syömässä jokainen perhe omalla tahollaan, ennen kuin menisimme luistelemaan Rockefeller Centerin jäälle. Ruokapaikkoja oli vain hyvin vaikea löytää, sillä ne avautuivat lounaalle vasta klo 11.30. MC Donaldsillakin oli vain aamiaismenu, eli hampurilaisia ei vielä saanut ostaa.
Luistelemaan menimme sitten ihan innoissamme. Melkein kaikilla oli omat luistimet mukanaan. (Timo muuten joutui vuokraamaan kaunoluistimet, kun hokkarit olivat loppu vuokraamon hyllyltä.) Nämä kuvat kertovat enemmän kuin miljoona sanaa. Pojat ja vanhemmat nauttivat täydellisestä luistelukokemuksesta pilvenpiirtäjien välissä. Onneksi Mika piti pintansa ja piti huolen siitä, että tämänkin me koemme yhdessä.
Luistelun jälkeen oli aika palata takaisin Atlas patsaalle, johon bussimme palasi meitä hakemaan kohti JFK:n lentokenttää. Osa meistä jäi kuitenkin heiluttamaan tälle yhdelle New Yorkin pysäkille St Patricks Churchin kupeeseen. Nämä 15 henkeä olivat varanneet itselleen pari ylimääräistä päivää shoppailuun ja nähtävyksien katseluun.
Jäähyväisten jälkeen New Yorkiin vielä jääneet jakautuivat omiin porukkoihinsa. Jotkut kävivät ruokailemassa Hard Rock Cafessa ja jatkoivat Manhattanin ihalua. Jotkut eivät olleet vielä saaneet tarpeeksi kiekkoa vaan menivät vielä seuraamaan New York Rangers - Atlanta Trashers matsia Madison Square Gardeniin.
txt –viesti 23.1.klo 10.22:
Hi, kotona ollaan ja päiväunet nukuttu. Loppumatka meni myös loistavasti. Suurin osa pojista nukkui 4 tuntia koneessa ja vielä lisää bussissa. Vanhemmat jaksoi loppuun asti, eikä ongelmia esiintynyt. Kiitin bussissa sekä poikia että vanhempia kympin reissusta. Perjantaina on treenit klo17:40. Jos "jääneet" pojat jaksaa niin tervetuloa. Muutoin lauantaina pelaamaan! Hyvää loppureissua! Mika Arvaja
Kaikki on siis hyvin. Raportit täältä New Yorkista vielä jatkuu…
txt –viesti 23.1.klo 10.22:
Hi, kotona ollaan ja päiväunet nukuttu. Loppumatka meni myös loistavasti. Suurin osa pojista nukkui 4 tuntia koneessa ja vielä lisää bussissa. Vanhemmat jaksoi loppuun asti, eikä ongelmia esiintynyt. Kiitin bussissa sekä poikia että vanhempia kympin reissusta. Perjantaina on treenit klo17:40. Jos "jääneet" pojat jaksaa niin tervetuloa. Muutoin lauantaina pelaamaan! Hyvää loppureissua! Mika Arvaja
Kaikki on siis hyvin. Raportit täältä New Yorkista vielä jatkuu…
Vanhempien kommentit matkasta
Matkan viimeinen kokonainen päivä on takana. Näin valmentajan näkökulmasta matka on onnistunut täysin yliodotusten. Kun elokuussa aloitettiin yhteiset harjoitukset, oli selvästi havaittavissa kaksi erillistä ryhmää, Kangasalan pojat ja Ilveksen pojat. Nyt 6 päivää on takana ja joukkuehenki on aivan mahtava. Pojat ovat ”sekoittuneet” täysin, eli yksi tärkeimmistä tavoitteista on saavutettu. Niin, eli voitoilla tai tappioilla ei ole mitään merkitystä…
- Mika Arvaja
Kiitämme matkan järjestäjiä ja isäntiämme täällä New Yorkissa. Paljon on koettu ja nähty ja pitää paikkansa, että täällä on kaikki suurempaa… myös Keskus-puiston oravat!
Jangerit x 5
Paljon on nähty ja koettu, paljon on on menty ja tultu. Paljon on on ihmetelty - ja tosi mukavaa on ollut ihan koko ajan.
Virolaiset
Kiitos New York Islandersille ja Davidille.
-Heikkilä
Kiitos Vincentille mahdollisuudesta osallistua turnaukseen, oli hengessä mukana ja paikan päällä tarvittaessa. Monta askelta ja tiukat aikataulut mutta kaikki pelasi Amerikkalaisella tyylillä. Sopihan sentään muutama shoppailuhetki aikataulujen ulkopuolelle. Mustien vanien miehet -jalkamiehiä ei täällä tunneta. On mahtaavaa vanhempana seurata poikien ohjelmaa ja nauttia vieraanvaraisuudesta ja seurata poikien henkistä kasvua. Islandersin organisaatiolle suuret kiitokset.
-Janger Seppo, Janger Jorma, Järvi Pekka ja Heidi, Tähkänen Timo, Henttinen Markku ja Piia
Heikki Auriola
Kiitos kaikille puuhamiehille ja naisille. Mahtavasti toimiva joukkueenjohto. Pojat, me vanhemmat ja sisarukset muistavat varmasti tämän reissun loppuelämän.
Mikalle ja pojille terkkuja sinne itärajalle. Eetulle,Johannalle ja sisulle kotiin.
Juuli ja Petri Hirvonen
Mitä tähän voisi vielä kirjoittaa? Mahtava matka.Ehkä yksi unohtumattomia hetkiä oli kun
New York Islandersin kotihallin jäällä luisteli Bergenheim,Timonen,Kapanen sekä
Ilves-Islanders D-95.
Jarmo,Heli,Juho,ja Elina Mäkinen
Terveisiä huoneen 354 poikien matkamammalta. Huoneen kokoonpano oli Valtteri Salonen, Vili Janger, Olli Viitala ja Valtteri Viitakoski. Kiitos pojille, jaksoitte jäkättävän mamman sääntöjä.
Matkan viimeinen yhteinen ilta, aikalailla haikea olo. Reissussa on ollut mahtava porukka vanhempia, joihin on ollut hieno kokemus tutustua! Pojat ovat vallan hurmaavia urheita pieniä poikia isoista jutuistaan huolimatta.... =)
Ollaan nähty todella paljon lyhyessä ajassa ja tuntuu kuin olisi oltu reissulla kauemminkin koska ei olisi voinut edes kuvitella että viikossa ehtii nähdä näin paljon! Long Island on kaunis paikka, Manhattan sai tämänkin hölösuun hiljaiseksi oli siellä vaan niin isoja taloja !!!
Järjestelyt on ollut niin Amerikkaa kuin vain voi olla, ollaan menty VIP-tyyppeinä sinne tänne ja todeta täytyy että täällä on todella nähty vaivaa meidän eteemme. Miten sitten ollaan voitu esittää kiitollisuutemme, vain käytöksellämme, kaikkien puolesta voin sanoa että meidän käytöksessämme ei ole ollut moittimista. Pojille täytyy nostaa hattua ehdottomasti, käytöstapoja löytyy! Upeita poikia! Upeat valmentajat! Upeat järjestelyt! Uskon ja tiedän että meille kaikille jää mahtavat muistot tästä retkestä. Pojat ovat hitsautuneet yhteen todella tiiviisti ja se on ollut hienoa huomata. Saimme erittäin hyvää palautetta järjestäjän taholta joka on meille tietenkin hieno homma.
Matkalla yleensä sattuu ja tapahtuu mutta tämä on ollut niitä ainoita reissuja missä ei ole sattunut ja tapahtunut mitään negatiivista. Voisin jatkaa tätä kirjoitusta ja matkan ylistystä vaikka kuinka kauan mutta tuskin tätä kukaan loputtomiin jaksaa lukea tulematta kateelliseksi =) =)
Reissun top 5 poikien juttujen perusteella
Icegirls !!!!!
Dave & Buster
Kimmo Timosen ja Bergenheimin tapaaminen
NHL-peli
Luistelu NHL-jäällä
KIITOS KAIKILLE MUKANA MATKAN JÄRJESTELYISSÄ OLLEILLE!!!
Manta ja Roosa Viitakoski
Lyhyessä ajassa on koettu paljon mukavia asiota, joten näitä päiviä on hieno muistella myöhempinä vuosina. Viikko on toiminut hyvänä jääkiekon intensiivikurssina, mutta myös muu ohjelma New Yorkissa on ollut erittäin hienosti järjestettyä. Meidän joukkueen maskotti (Aapo 5 v.) ystävystyi oman joukkueen poikien lisäksi myös Islanderien maskottiin Sparkyyn (numero 0) ja he vaihtoivat useammat ”läpsyt” ystävyyden merkiksi viikon aikana. Loppumatkaksi suuntaamme turisteina katseemme kohti Manhattanin houkutuksia.
Kiitokset New York Islanders:ille ja Ilveksen joukkueen vetäjille ja joukkueelle perheineen.
Hämäläinen Päivi, Jari, Siiri, Aapo.
Kello on nyt 00.05. Nyt lähdemme nukkumaan. Kiitos kuuluu kaikille tähän vanhempain palaveriin osallistuneille. Iso kiitos myös kaikille matkaan osallistuneille.
tiistai 22. tammikuuta 2008
Payday, palkkapäivä
Tänään meillä oli ohjelmassa käynti Roosevelt Field Mall ostoskeskuksessa. Ennen kuin lähdimme sinne jakoi Joukkueen johto pelaajille joukkueen rahaa ostoksia varten 40,- taalaa /poika. Joukkueen johto teki sellaisen päätöksen siksi, koska joukkueen rahaa ei ollut kulunut niin paljon, kuin etukäteen oli ajateltu. Ostoskeskukseen meidät vietiin taas upealla VIP bussilla ja vanhemmat erikseen Vaneilla. NYI:n tarkoitus oli tarjota meille tutustumiskierros paikalliseen kaupalliseen tarjontaan. Ei voi sanoa muuta, kuin että se oli yhtä juhlaa, kun amerikan -ale oli alkanut juuri joulun jälkeen, ja meikäläisten eurot olivat olleet hyvässä vaihtokurssissa jo pitkään. Kaikki lapset ja vanhemmat tekivät upeita löytöjä sieltä, ja raha tuntui olevan taskussa enemmän kuin Suomessa.
Kiireeesti palasimme taas takaisin hotellille, jossa Vincent meitä odotti konsuli Osmo Lipposen kanssa. Keskustelimme siinä tovin ja sen keskeytti vain Sparkyn ilmestyminen paikalle. Kun poikamme juoksivat maskotti Sparkyn perään, rouva Lipponen sanoi miehelleen: Siinä sen näet kuinka suosittu olet!
Kiitimme kaikki Vincent Manngardia upeista järjestelyistä ja otimme yhteispotretin joukkueestamme Vincentin kanssa. Nämä olivat hyvästit tällä kertaa. Hän lupasi, että kuitenkin palaamme asiaan ja näemme ehkä jo piankin tammikuussa Tampereella.
Sitten kiirehdimme taas Nassau Colisseumille. Siellä oli alkamassa NEW YORK ISLANDERS vs CAROLINE HURRICANES. Carolinen pelaajat yöpyivät meidä hotellissa ja hekin olivat jo pojillemme näkötuttuja ja pojat tunsivat heitä muutenkin jo nimiltä. Ennen ottelua yleisölle esiteltiin Lighthouse tournamentin kiinalaiset joukkueet Qiqihar ja Harbin. Poikkeuksellisesti yleisö kuuli sekä Kiinan että Yhdysvaltain kansallislaulut. 
Peli alkoi jännittävästi ja tasainen vääntö kääntyi ensin NYI:n johtoon 2-0. Kun sitten Caroline Hurricanes alkoi kiriä etumatkaa kiinni ja peli alkoi muuttua jännittäväksi, tapahtui jotain pojille odottamatonta katsomossa. Icegirls -tytöt saapuivat katsomoon tapaamaan pelimiehiämme! 
Tämä iloinen yllätys johtui siitä, että poikamme olivat kommentoineet loppuottelupaikkaa siten, että jos he olisivat tienneet, että heidänkin loppuottelussaan olisivat samat ICEGIRLS -tytöt kuin NHL pelissäkin, ( nämä kuvankauniit tytöt puhdistavat jäätä maalivahtien alueelta), he olisivat panostaneet entistä enemmän ratkaisupeliin. Ystävämme, NYI:n David Kaprin, lupasi pyynnöstämme yllättää pojat iloisesti kesken pelin ja hän järjesti kyseiset nätit tytöt käymään meidän omaan katsomoomme. Pelin seuraaminen silloin keskeytyi ja jäällä tapahtunut tappelukin jäi meiltä vähälle huomiolle.
NYI vs Caroline Hurricanes päättyi sitten viimein inhottavaan tasapeliin varsinaisella peliajalla. Caroline teki maalin melko pian jatko-ajan alettua. Päätöslukemat 2-3. Voi harmi, taas kahden maalin etuasemasta, NYI päätyi kirvelevään tappioon. Me kyllä kannustimme kunnolla ja huusimme, sekä taputimme minkä vain ehdimme, mutta sekään ei auttanut.
Pelin jälkeen oli taas kiire. Jatkoajan yllätettyä taas isäntämme aikataulun vaihdoimme vaatteet mahdollisimman pian ja hyppäsimme taas edustusbussiin. Meitä odotti seikkailu, jota emme osanneet taaskaan ennustaa. Menimme siis Dave & Buster'siin. Se on erikoinen kaiken mahdollisen peliautomaati sisältävä pelipaikka lapsille. Siellä sai keilata, ilmakiekkoilla, pelata biljardia, tai pelata mitä vaan maksullisia videopelejä, koripalloa, ja mitä vain pelejä, mitä mieleen voi juolahtaa lapsella. ( siellä oli sitä kaikkea...) New York Islanders tarjosi pojille hampurilaisaterian lisäksi 5o,- dollaria pelirahaa korteille ladattuna! Ja ei kun pojat pelaamaan!
Kiireeesti palasimme taas takaisin hotellille, jossa Vincent meitä odotti konsuli Osmo Lipposen kanssa. Keskustelimme siinä tovin ja sen keskeytti vain Sparkyn ilmestyminen paikalle. Kun poikamme juoksivat maskotti Sparkyn perään, rouva Lipponen sanoi miehelleen: Siinä sen näet kuinka suosittu olet!
Kiitimme kaikki Vincent Manngardia upeista järjestelyistä ja otimme yhteispotretin joukkueestamme Vincentin kanssa. Nämä olivat hyvästit tällä kertaa. Hän lupasi, että kuitenkin palaamme asiaan ja näemme ehkä jo piankin tammikuussa Tampereella.
Sitten kiirehdimme taas Nassau Colisseumille. Siellä oli alkamassa NEW YORK ISLANDERS vs CAROLINE HURRICANES. Carolinen pelaajat yöpyivät meidä hotellissa ja hekin olivat jo pojillemme näkötuttuja ja pojat tunsivat heitä muutenkin jo nimiltä. Ennen ottelua yleisölle esiteltiin Lighthouse tournamentin kiinalaiset joukkueet Qiqihar ja Harbin. Poikkeuksellisesti yleisö kuuli sekä Kiinan että Yhdysvaltain kansallislaulut.
Peli alkoi jännittävästi ja tasainen vääntö kääntyi ensin NYI:n johtoon 2-0. Kun sitten Caroline Hurricanes alkoi kiriä etumatkaa kiinni ja peli alkoi muuttua jännittäväksi, tapahtui jotain pojille odottamatonta katsomossa. Icegirls -tytöt saapuivat katsomoon tapaamaan pelimiehiämme!
Tämä iloinen yllätys johtui siitä, että poikamme olivat kommentoineet loppuottelupaikkaa siten, että jos he olisivat tienneet, että heidänkin loppuottelussaan olisivat samat ICEGIRLS -tytöt kuin NHL pelissäkin, ( nämä kuvankauniit tytöt puhdistavat jäätä maalivahtien alueelta), he olisivat panostaneet entistä enemmän ratkaisupeliin. Ystävämme, NYI:n David Kaprin, lupasi pyynnöstämme yllättää pojat iloisesti kesken pelin ja hän järjesti kyseiset nätit tytöt käymään meidän omaan katsomoomme. Pelin seuraaminen silloin keskeytyi ja jäällä tapahtunut tappelukin jäi meiltä vähälle huomiolle.
NYI vs Caroline Hurricanes päättyi sitten viimein inhottavaan tasapeliin varsinaisella peliajalla. Caroline teki maalin melko pian jatko-ajan alettua. Päätöslukemat 2-3. Voi harmi, taas kahden maalin etuasemasta, NYI päätyi kirvelevään tappioon. Me kyllä kannustimme kunnolla ja huusimme, sekä taputimme minkä vain ehdimme, mutta sekään ei auttanut.
Pelin jälkeen oli taas kiire. Jatkoajan yllätettyä taas isäntämme aikataulun vaihdoimme vaatteet mahdollisimman pian ja hyppäsimme taas edustusbussiin. Meitä odotti seikkailu, jota emme osanneet taaskaan ennustaa. Menimme siis Dave & Buster'siin. Se on erikoinen kaiken mahdollisen peliautomaati sisältävä pelipaikka lapsille. Siellä sai keilata, ilmakiekkoilla, pelata biljardia, tai pelata mitä vaan maksullisia videopelejä, koripalloa, ja mitä vain pelejä, mitä mieleen voi juolahtaa lapsella. ( siellä oli sitä kaikkea...) New York Islanders tarjosi pojille hampurilaisaterian lisäksi 5o,- dollaria pelirahaa korteille ladattuna! Ja ei kun pojat pelaamaan!
Timo Virolainen
...juttu jatkuu kun taas ehdimme kirjoittaa. Kello on kai jo kolme aamulla. Nyt on pakko lopettaa... jatketaan taas kun jaksetaan ja ehditään.. nyt silmät menevät väkisin kiinni...
...juttu jatkuu kun taas ehdimme kirjoittaa. Kello on kai jo kolme aamulla. Nyt on pakko lopettaa... jatketaan taas kun jaksetaan ja ehditään.. nyt silmät menevät väkisin kiinni...
Tilaa:
Kommentit (Atom)
