Hyvästit New Yorkille

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa Mary Poppins musikaali New Amsterdam teatterissa. Kaikki 15 New Yorkiin jäänyttä Ilvesläistä lähtivät katsomaan esitystä. Aamupäivällä keskustaan lähdettäessä osa vanhemmista koki sykähdyttäviä hetkiä kun lähdimme hotellilta kahdella taksilla ja tarkoituksena oli mennä Hempsteadin asemalle; vanhempien taksi kurvasi asemalle ja olimme ihmeissämme missä toinen taksi oli. "Hukassa" olleessa taksissa oli aikuisista ainoastaan Manta ja kaikki lapset olivat hänen mukanaan. Saimme pienen puhelinneuvottelun jälkeen selville, että lasten taksi oli päätynyt läheiselle Westburyn asemalle. Tutkimme aikatauluja ja totesimme, että emme tulisi olemaan samassa junassa, mutta meidän pitäisi olla suunnilleen samaan aikaan Manhattanilla. Niin lähdettiin matkaan hieman epävarmoin tuntein. Huoli oli kuitenkin turha kun näimme Pennsylvania Stationilla lastemme tulevan siistissä parijonossa Mantan johdolla luoksemme. Huh! Kiitos Manta!






Itse musikaali oli todella viihdyttävä ja itseeni vaikutti eniten hienot puitteet sekä hienosti toteutettu lavastus. Melkoinen yllätys oli sekin, että lasten musikaalissa myytiin olutta, jota sitten sai siemailla Maija Poppanen -muovimukista pillillä... Oikein mukava kokemus kokonaisuudessan tämäkin.











Teatterin jälkeen väki jakaantui omille tahoilleen syömään sekä tekemään viimeisiä ostoksia Manhattanilla. Myös pieni ajatus pakkamisen aloittamisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Vihdoin Aapokin pääsi odottamaansa kuvaan NYPD:n edustajan kanssa.





Hotellille kotiuduttuamme yritimme viivyttää nukkumaanmenoa, jotta saisimme seuraavana päivänä unta lentokoneessa matkalla Suomeen. Osa porukasta kokoontui vielä hotellin alakerran Champions ravintolaan viettämään viimeistä iltaa.


Viimeisen päivän aamuna osalla oli vielä pakkaamiset tekemättä ja ne piti hoitaa alta pois. Aamiaisen jälkeen päätettiin Virolaisten kanssa vielä poiketa läheisellä Source Mallilla katsomassa josko vielä jotain ostettavaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Jo aiemmin koetussa Dave & Bustersissakin tuli vielä käytyä pelailemassa. Palattuamme ostosreissulta kello oli jo 13:30 ja meidän piti olla JFK:n lentokentällä viimeistään 14:45 joten oli jo pieni kiire. Vielä viimeinen katsaus huoneemme ikkunasta Nassau Coliseumiin. Oli aika jättää sillekin hyvästit.





Pienen paniikin jälkeen pääsimme kuitenkin todella sujuvasti kahdella vanilla perille juuri ajoissa. Kuljetuksista vastasivat jälleen kaksi herrasmiesta kuin suoraan elokuvasta Men In Black.





Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja näin saimme hoidettua muodollisuudet nopeasti. Lento oli hieman myöhässä, koska koneen lähtö Suomesta oli viivästynyt huonon sään takia. Paluulento sujui kuitenkin suotuisten tuulien ansiosta ennakoitua rivakammin ja näin laskeduimme Helsinki-Vantaalle suunnilleen aikataulussa n. 8:45. Pojat saivat suhteellisen hyvin nukuttua n. 4-5 tuntia, mutta suurimmalla osalla vanhemmista unet jäivät lyhyiksi. Itse sain nukutta n. 50 minuuttia.


Lentokentällä kuljettajamme oli meitä vastassa ja näin pääsimme aloittamaan matkamme viimeisen etapin eli bussikuljetuksen Tampereelle ja Kangasalle. Osa pojista jatkoivat uniaan vielä bussissa. Ajoimme ensin Olkahisiin, jossa valmentajamme Vesa Viitakoski oli vastassa perheenjäseniään. Vesalla oli myös antaa yllätyslahja kuljettajallemme.






Kangasalan jäähallin pihaan kurvasimme lopulta n. klo 11:30. Oli hienoa nähdä kotijoukkujen olevan vastassa. Takki oli aika tyhjä. Paljon oli nähty ja koettu. Tuntui siltä että mikään ei olisi matkalla voinut mennä enää paremmin, kaikki oli ollut täydellistä. Kiitos kaikille matkan eteen töitä tehneille henkilöille sekä erityisesti New York Islandersin omistajalle Charles B. Wangille, ainutlaatuisen Project Hope idean isälle, ja Ilveksen omistajalle Vincent Manngardille, jonka ansiosta pääsimme osallistumaan tähän unohtumattomaan matkaan. Kiitokset myös NY Islandersin upeille edustajille David Karbinille sekä Adam Sherlipille, jotka pitivät meistä hyvää huolta New Yorkissa ollessamme. Kiitos myös Mika Arvajlle esimerkillisestä joukkojen johtamisessa matkan aikana. Iso kiitos myös primus motorillemme Timo Virolaiselle, jota ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Timo otti tämän matkan projektikseen alusta asti ja hoiti kaikki asiat viimeisen päälle. On ollut helppoa, mukavaa ja opettavaa puuhastella Timon kanssa tämän matkan parissa. Sekä kiitos tietysti kaikille pelaajille. Olemme kaikki teistä todella ylpeitä, edustitte Suomea ja Ilvestä mallikaasti ja eihän se finaalipaikkakaan lopulta kauaksi jäänyt. Taitokilpailussa lopulta näytimme mitä osaamme.