Hyvästit New Yorkille

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa Mary Poppins musikaali New Amsterdam teatterissa. Kaikki 15 New Yorkiin jäänyttä Ilvesläistä lähtivät katsomaan esitystä. Aamupäivällä keskustaan lähdettäessä osa vanhemmista koki sykähdyttäviä hetkiä kun lähdimme hotellilta kahdella taksilla ja tarkoituksena oli mennä Hempsteadin asemalle; vanhempien taksi kurvasi asemalle ja olimme ihmeissämme missä toinen taksi oli. "Hukassa" olleessa taksissa oli aikuisista ainoastaan Manta ja kaikki lapset olivat hänen mukanaan. Saimme pienen puhelinneuvottelun jälkeen selville, että lasten taksi oli päätynyt läheiselle Westburyn asemalle. Tutkimme aikatauluja ja totesimme, että emme tulisi olemaan samassa junassa, mutta meidän pitäisi olla suunnilleen samaan aikaan Manhattanilla. Niin lähdettiin matkaan hieman epävarmoin tuntein. Huoli oli kuitenkin turha kun näimme Pennsylvania Stationilla lastemme tulevan siistissä parijonossa Mantan johdolla luoksemme. Huh! Kiitos Manta!






Itse musikaali oli todella viihdyttävä ja itseeni vaikutti eniten hienot puitteet sekä hienosti toteutettu lavastus. Melkoinen yllätys oli sekin, että lasten musikaalissa myytiin olutta, jota sitten sai siemailla Maija Poppanen -muovimukista pillillä... Oikein mukava kokemus kokonaisuudessan tämäkin.











Teatterin jälkeen väki jakaantui omille tahoilleen syömään sekä tekemään viimeisiä ostoksia Manhattanilla. Myös pieni ajatus pakkamisen aloittamisesta alkoi hiipiä ajatuksiin. Vihdoin Aapokin pääsi odottamaansa kuvaan NYPD:n edustajan kanssa.





Hotellille kotiuduttuamme yritimme viivyttää nukkumaanmenoa, jotta saisimme seuraavana päivänä unta lentokoneessa matkalla Suomeen. Osa porukasta kokoontui vielä hotellin alakerran Champions ravintolaan viettämään viimeistä iltaa.


Viimeisen päivän aamuna osalla oli vielä pakkaamiset tekemättä ja ne piti hoitaa alta pois. Aamiaisen jälkeen päätettiin Virolaisten kanssa vielä poiketa läheisellä Source Mallilla katsomassa josko vielä jotain ostettavaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Jo aiemmin koetussa Dave & Bustersissakin tuli vielä käytyä pelailemassa. Palattuamme ostosreissulta kello oli jo 13:30 ja meidän piti olla JFK:n lentokentällä viimeistään 14:45 joten oli jo pieni kiire. Vielä viimeinen katsaus huoneemme ikkunasta Nassau Coliseumiin. Oli aika jättää sillekin hyvästit.





Pienen paniikin jälkeen pääsimme kuitenkin todella sujuvasti kahdella vanilla perille juuri ajoissa. Kuljetuksista vastasivat jälleen kaksi herrasmiesta kuin suoraan elokuvasta Men In Black.





Lentokentällä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja näin saimme hoidettua muodollisuudet nopeasti. Lento oli hieman myöhässä, koska koneen lähtö Suomesta oli viivästynyt huonon sään takia. Paluulento sujui kuitenkin suotuisten tuulien ansiosta ennakoitua rivakammin ja näin laskeduimme Helsinki-Vantaalle suunnilleen aikataulussa n. 8:45. Pojat saivat suhteellisen hyvin nukuttua n. 4-5 tuntia, mutta suurimmalla osalla vanhemmista unet jäivät lyhyiksi. Itse sain nukutta n. 50 minuuttia.


Lentokentällä kuljettajamme oli meitä vastassa ja näin pääsimme aloittamaan matkamme viimeisen etapin eli bussikuljetuksen Tampereelle ja Kangasalle. Osa pojista jatkoivat uniaan vielä bussissa. Ajoimme ensin Olkahisiin, jossa valmentajamme Vesa Viitakoski oli vastassa perheenjäseniään. Vesalla oli myös antaa yllätyslahja kuljettajallemme.






Kangasalan jäähallin pihaan kurvasimme lopulta n. klo 11:30. Oli hienoa nähdä kotijoukkujen olevan vastassa. Takki oli aika tyhjä. Paljon oli nähty ja koettu. Tuntui siltä että mikään ei olisi matkalla voinut mennä enää paremmin, kaikki oli ollut täydellistä. Kiitos kaikille matkan eteen töitä tehneille henkilöille sekä erityisesti New York Islandersin omistajalle Charles B. Wangille, ainutlaatuisen Project Hope idean isälle, ja Ilveksen omistajalle Vincent Manngardille, jonka ansiosta pääsimme osallistumaan tähän unohtumattomaan matkaan. Kiitokset myös NY Islandersin upeille edustajille David Karbinille sekä Adam Sherlipille, jotka pitivät meistä hyvää huolta New Yorkissa ollessamme. Kiitos myös Mika Arvajlle esimerkillisestä joukkojen johtamisessa matkan aikana. Iso kiitos myös primus motorillemme Timo Virolaiselle, jota ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Timo otti tämän matkan projektikseen alusta asti ja hoiti kaikki asiat viimeisen päälle. On ollut helppoa, mukavaa ja opettavaa puuhastella Timon kanssa tämän matkan parissa. Sekä kiitos tietysti kaikille pelaajille. Olemme kaikki teistä todella ylpeitä, edustitte Suomea ja Ilvestä mallikaasti ja eihän se finaalipaikkakaan lopulta kauaksi jäänyt. Taitokilpailussa lopulta näytimme mitä osaamme.

Elämä jatkuu New York Cityssä

Kun sitten saatoimme joukkueemme takaisin bussille ja jätimme jäähyväiset hyvää matkaa -toivotusten jälkeen kaikille kotiinpäin lähteville, me jäljelle jääneet palasimme takaisin Rockefeller Centeriin kaakaolle ja kahville. Kylmä tuuli ja 3 astetta pakkasta teki ilman kylmäksi, ja lämmintä juomaa tarvittiin. Hentoinen lumisade alkoi Manhattanin päällä ja olo tuntui mukavalta kun olimme onnistuneet matkassa näinkin hyvin. Toivoimme kuulevamme Suomesta jotain viestiä kun matka olisi pääjoukolta onnellisesti ohi.





Päätimme mennä seuraavaksi kysymään tetterilippuja Time Squaren alueelta. Ensimmäisenä vastaan tuli teatteri, jossa oli näytelmä MaryPoppins, jota olimme etukäteenkin ajatelleet meille parhaiten sopivaksi. Meitä kun oli 5 vuotiaasta aikuiseen asti, piti löytää sellainen näytelmä joka kiinnostaisi kaikkia. Kävelimme teatterin lippuluukulle ja iloiseksi yllätykseksi saimme liput puoleen hintaan. Ne maksoivat vain 25 taalaa per lippu. Esitys olisi seuraavana päivänä klo 2 pm. Meille se aika sopi täydellisesti. Saimme vielä istumapaikat samalle riville. Nyt oli hyvä lähteä katsomaan metrolla Ground Zeroa.

WTC tornien paikalla oli iso monttu, jossa maansiirtokoneet jylläsivät ja paikka näyttikin hyvin arkiselta työmaalta. Liikuttava paikka oli kuvaseinä jossa itkevä palomies teki kunniaa menehtyneille virkaveljilleen. Ja Ground Zeron ympärillä ihmisvilinä oli sanoin kuvaamaamattoman tiheää, mutta siitä huolimatta kaikki pääsivät helposti kulkemaan limittäin ja lomittain toisiansa tönimättä!



Tällainen rakennuskompleksi tullaan rakentamaan vanhan WTC tornien paikalle. Se valmistuu vuonna 2009:



Tarina jatkuu, kun heräämme huomenna aamulla. Kello on jo taas puoli kaksi yöllä.
---Ja ei kun nukkumaan...

Viimeinen päivä New Yorkissa!

Herätys oli klo 05:30, varhennettu aamiainen klo 06:00 alkaen, bussi odottamassa joukkuettamme jo ennen klo 06:30… Aamu oli jännittävä. Ehtikö kaikki eilen illalla pakata pelikassinsa ja matkatavaransa? Jäikö jotain huoneisiin, herääkö kaikki ajoissa? Hienolta taas tuntui, kun joukkueemme ja koko matkaseurue oli taas kerran ajoissa ja kaiki asiat olivat kunnossa klo 06:30, kun bussin piti lähteä liikkeelle.

Ainoa iso asia oli se, miten me mahdumme bussiin? Matkalaukkuja ja pelikasseja oli runsaasti vielä auton ulkopuolella, kun auton sisältä tuli viesti, ettei sinne mahdu enää. Mika Arvaja ja Jari Hellsten ottivat ohjat käsiinsä bussin sisällä ja auto tyhjennettiin ensin väestä ja pelikassit mahdutettiin bussin takaosaan. Kun ne olivat kaikki siistissä kasassa siellä perällä, mahdutettiin ihmiset sisään. Meille jäi tiukasti tilaa, mutta kaikille saatiin istumapaikka. Tunnelma oli hyvä ja iloista puheen sorinaa kuului liikkeelle lähdettäessä. Hetken matkaa jatkettuamme kohti New York Cityä, alkoivat jo osa pojista kuitenkin nuokkumaan. Tarkoituksemme aikaisessa liikkeelle lähdössä oli myös se, että alkaisimme totutella Suomen aikaan ja saisimme rytmistä siellä paremmin kiinni. Jos pojat nukkuisivat lentokoneessa korvaisi se heille Suomen yön. Lento lähtisi JFK kentältä klo 17.45 ja saapuisi Suomeen seuraavana aamuna klo 08:40. Se vähän yli 8 tunnin lentomatka olisi siis se Suomen yö.

Saavuimme perille NY Cityyn hyvissä ajoin. Kuskimme oli itsekin yllättynyt kuinka hyvin ja nopeasti matka sujui sinne. Manhattanin ruuhkainen liikenne veti kuitenkin hyvin tänä aamuna. Rockefeller Centerin luisteluareena oli jo käytössä, mutta me päätimme mennä ensin TOP OF THE ROCK näköalatasanteelle. Kiinalaiset olivat menossa samaan aikaan aamulla jäälle, ja pelkäsimme kentän ruuhkautuvan liikaa joten valitsimme näköalatasanteen ensin.

Kun saimme kaikki nekin vanhemmat tavoitettua, jotka tulivat perässämme Vanilla, lähdimme kohti Rockefeller Centeri huippua. Pelkästään matka hissillä huipulle oli jo huima kokemus. Hissin katto oli lasia ja hissikuilu oli upeasti valaistu.

Ylhäällä otimme kuvia upeista Manhattanin maisemista. Ihmeellistä, ettei siellä ylhäällä huimannut ollenkaan. Sitä maisemaa olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan.

Ylhäältä alas laskeuduttuamme, päätimme käydä syömässä jokainen perhe omalla tahollaan, ennen kuin menisimme luistelemaan Rockefeller Centerin jäälle. Ruokapaikkoja oli vain hyvin vaikea löytää, sillä ne avautuivat lounaalle vasta klo 11.30. MC Donaldsillakin oli vain aamiaismenu, eli hampurilaisia ei vielä saanut ostaa.

Luistelemaan menimme sitten ihan innoissamme. Melkein kaikilla oli omat luistimet mukanaan. (Timo muuten joutui vuokraamaan kaunoluistimet, kun hokkarit olivat loppu vuokraamon hyllyltä.) Nämä kuvat kertovat enemmän kuin miljoona sanaa. Pojat ja vanhemmat nauttivat täydellisestä luistelukokemuksesta pilvenpiirtäjien välissä. Onneksi Mika piti pintansa ja piti huolen siitä, että tämänkin me koemme yhdessä.

Luistelun jälkeen oli aika palata takaisin Atlas patsaalle, johon bussimme palasi meitä hakemaan kohti JFK:n lentokenttää. Osa meistä jäi kuitenkin heiluttamaan tälle yhdelle New Yorkin pysäkille St Patricks Churchin kupeeseen. Nämä 15 henkeä olivat varanneet itselleen pari ylimääräistä päivää shoppailuun ja nähtävyksien katseluun.

Jäähyväisten jälkeen New Yorkiin vielä jääneet jakautuivat omiin porukkoihinsa. Jotkut kävivät ruokailemassa Hard Rock Cafessa ja jatkoivat Manhattanin ihalua. Jotkut eivät olleet vielä saaneet tarpeeksi kiekkoa vaan menivät vielä seuraamaan New York Rangers - Atlanta Trashers matsia Madison Square Gardeniin.



txt –viesti 23.1.klo 10.22:

Hi, kotona ollaan ja päiväunet nukuttu. Loppumatka meni myös loistavasti. Suurin osa pojista nukkui 4 tuntia koneessa ja vielä lisää bussissa. Vanhemmat jaksoi loppuun asti, eikä ongelmia esiintynyt. Kiitin bussissa sekä poikia että vanhempia kympin reissusta. Perjantaina on treenit klo17:40. Jos "jääneet" pojat jaksaa niin tervetuloa. Muutoin lauantaina pelaamaan! Hyvää loppureissua! Mika Arvaja

Kaikki on siis hyvin. Raportit täältä New Yorkista vielä jatkuu…

Vanhempien kommentit matkasta

Matkan viimeinen kokonainen päivä on takana. Näin valmentajan näkökulmasta matka on onnistunut täysin yliodotusten. Kun elokuussa aloitettiin yhteiset harjoitukset, oli selvästi havaittavissa kaksi erillistä ryhmää, Kangasalan pojat ja Ilveksen pojat. Nyt 6 päivää on takana ja joukkuehenki on aivan mahtava. Pojat ovat ”sekoittuneet” täysin, eli yksi tärkeimmistä tavoitteista on saavutettu. Niin, eli voitoilla tai tappioilla ei ole mitään merkitystä…

- Mika Arvaja

Kiitämme matkan järjestäjiä ja isäntiämme täällä New Yorkissa. Paljon on koettu ja nähty ja pitää paikkansa, että täällä on kaikki suurempaa… myös Keskus-puiston oravat!
Jangerit x 5

Paljon on nähty ja koettu, paljon on on menty ja tultu. Paljon on on ihmetelty - ja tosi mukavaa on ollut ihan koko ajan.
Virolaiset

Kiitos New York Islandersille ja Davidille.

-Heikkilä

Kiitos Vincentille mahdollisuudesta osallistua turnaukseen, oli hengessä mukana ja paikan päällä tarvittaessa. Monta askelta ja tiukat aikataulut mutta kaikki pelasi Amerikkalaisella tyylillä. Sopihan sentään muutama shoppailuhetki aikataulujen ulkopuolelle. Mustien vanien miehet -jalkamiehiä ei täällä tunneta. On mahtaavaa vanhempana seurata poikien ohjelmaa ja nauttia vieraanvaraisuudesta ja seurata poikien henkistä kasvua. Islandersin organisaatiolle suuret kiitokset.

-Janger Seppo, Janger Jorma, Järvi Pekka ja Heidi, Tähkänen Timo, Henttinen Markku ja Piia
Heikki Auriola

Kiitos kaikille puuhamiehille ja naisille. Mahtavasti toimiva joukkueenjohto. Pojat, me vanhemmat ja sisarukset muistavat varmasti tämän reissun loppuelämän.
Mikalle ja pojille terkkuja sinne itärajalle. Eetulle,Johannalle ja sisulle kotiin.

Juuli ja Petri Hirvonen

Mitä tähän voisi vielä kirjoittaa? Mahtava matka.Ehkä yksi unohtumattomia hetkiä oli kun
New York Islandersin kotihallin jäällä luisteli Bergenheim,Timonen,Kapanen sekä
Ilves-Islanders D-95.
Jarmo,Heli,Juho,ja Elina Mäkinen

Terveisiä huoneen 354 poikien matkamammalta. Huoneen kokoonpano oli Valtteri Salonen, Vili Janger, Olli Viitala ja Valtteri Viitakoski. Kiitos pojille, jaksoitte jäkättävän mamman sääntöjä.

Matkan viimeinen yhteinen ilta, aikalailla haikea olo. Reissussa on ollut mahtava porukka vanhempia, joihin on ollut hieno kokemus tutustua! Pojat ovat vallan hurmaavia urheita pieniä poikia isoista jutuistaan huolimatta.... =)
Ollaan nähty todella paljon lyhyessä ajassa ja tuntuu kuin olisi oltu reissulla kauemminkin koska ei olisi voinut edes kuvitella että viikossa ehtii nähdä näin paljon! Long Island on kaunis paikka, Manhattan sai tämänkin hölösuun hiljaiseksi oli siellä vaan niin isoja taloja !!!
Järjestelyt on ollut niin Amerikkaa kuin vain voi olla, ollaan menty VIP-tyyppeinä sinne tänne ja todeta täytyy että täällä on todella nähty vaivaa meidän eteemme. Miten sitten ollaan voitu esittää kiitollisuutemme, vain käytöksellämme, kaikkien puolesta voin sanoa että meidän käytöksessämme ei ole ollut moittimista. Pojille täytyy nostaa hattua ehdottomasti, käytöstapoja löytyy! Upeita poikia! Upeat valmentajat! Upeat järjestelyt! Uskon ja tiedän että meille kaikille jää mahtavat muistot tästä retkestä. Pojat ovat hitsautuneet yhteen todella tiiviisti ja se on ollut hienoa huomata. Saimme erittäin hyvää palautetta järjestäjän taholta joka on meille tietenkin hieno homma.
Matkalla yleensä sattuu ja tapahtuu mutta tämä on ollut niitä ainoita reissuja missä ei ole sattunut ja tapahtunut mitään negatiivista. Voisin jatkaa tätä kirjoitusta ja matkan ylistystä vaikka kuinka kauan mutta tuskin tätä kukaan loputtomiin jaksaa lukea tulematta kateelliseksi =) =)
Reissun top 5 poikien juttujen perusteella

Icegirls !!!!!
Dave & Buster
Kimmo Timosen ja Bergenheimin tapaaminen
NHL-peli
Luistelu NHL-jäällä

KIITOS KAIKILLE MUKANA MATKAN JÄRJESTELYISSÄ OLLEILLE!!!

Manta ja Roosa Viitakoski

Lyhyessä ajassa on koettu paljon mukavia asiota, joten näitä päiviä on hieno muistella myöhempinä vuosina. Viikko on toiminut hyvänä jääkiekon intensiivikurssina, mutta myös muu ohjelma New Yorkissa on ollut erittäin hienosti järjestettyä. Meidän joukkueen maskotti (Aapo 5 v.) ystävystyi oman joukkueen poikien lisäksi myös Islanderien maskottiin Sparkyyn (numero 0) ja he vaihtoivat useammat ”läpsyt” ystävyyden merkiksi viikon aikana. Loppumatkaksi suuntaamme turisteina katseemme kohti Manhattanin houkutuksia.

Kiitokset New York Islanders:ille ja Ilveksen joukkueen vetäjille ja joukkueelle perheineen.

Hämäläinen Päivi, Jari, Siiri, Aapo.

Kello on nyt 00.05. Nyt lähdemme nukkumaan. Kiitos kuuluu kaikille tähän vanhempain palaveriin osallistuneille. Iso kiitos myös kaikille matkaan osallistuneille.

Payday, palkkapäivä

Tänään meillä oli ohjelmassa käynti Roosevelt Field Mall ostoskeskuksessa. Ennen kuin lähdimme sinne jakoi Joukkueen johto pelaajille joukkueen rahaa ostoksia varten 40,- taalaa /poika. Joukkueen johto teki sellaisen päätöksen siksi, koska joukkueen rahaa ei ollut kulunut niin paljon, kuin etukäteen oli ajateltu. Ostoskeskukseen meidät vietiin taas upealla VIP bussilla ja vanhemmat erikseen Vaneilla. NYI:n tarkoitus oli tarjota meille tutustumiskierros paikalliseen kaupalliseen tarjontaan. Ei voi sanoa muuta, kuin että se oli yhtä juhlaa, kun amerikan -ale oli alkanut juuri joulun jälkeen, ja meikäläisten eurot olivat olleet hyvässä vaihtokurssissa jo pitkään. Kaikki lapset ja vanhemmat tekivät upeita löytöjä sieltä, ja raha tuntui olevan taskussa enemmän kuin Suomessa.










Kiireeesti palasimme taas takaisin hotellille, jossa Vincent meitä odotti konsuli Osmo Lipposen kanssa. Keskustelimme siinä tovin ja sen keskeytti vain Sparkyn ilmestyminen paikalle. Kun poikamme juoksivat maskotti Sparkyn perään, rouva Lipponen sanoi miehelleen: Siinä sen näet kuinka suosittu olet!

Kiitimme kaikki Vincent Manngardia upeista järjestelyistä ja otimme yhteispotretin joukkueestamme Vincentin kanssa. Nämä olivat hyvästit tällä kertaa. Hän lupasi, että kuitenkin palaamme asiaan ja näemme ehkä jo piankin tammikuussa Tampereella.

Sitten kiirehdimme taas Nassau Colisseumille. Siellä oli alkamassa NEW YORK ISLANDERS vs CAROLINE HURRICANES. Carolinen pelaajat yöpyivät meidä hotellissa ja hekin olivat jo pojillemme näkötuttuja ja pojat tunsivat heitä muutenkin jo nimiltä. Ennen ottelua yleisölle esiteltiin Lighthouse tournamentin kiinalaiset joukkueet Qiqihar ja Harbin. Poikkeuksellisesti yleisö kuuli sekä Kiinan että Yhdysvaltain kansallislaulut.

Peli alkoi jännittävästi ja tasainen vääntö kääntyi ensin NYI:n johtoon 2-0. Kun sitten Caroline Hurricanes alkoi kiriä etumatkaa kiinni ja peli alkoi muuttua jännittäväksi, tapahtui jotain pojille odottamatonta katsomossa. Icegirls -tytöt saapuivat katsomoon tapaamaan pelimiehiämme!

Tämä iloinen yllätys johtui siitä, että poikamme olivat kommentoineet loppuottelupaikkaa siten, että jos he olisivat tienneet, että heidänkin loppuottelussaan olisivat samat ICEGIRLS -tytöt kuin NHL pelissäkin, ( nämä kuvankauniit tytöt puhdistavat jäätä maalivahtien alueelta), he olisivat panostaneet entistä enemmän ratkaisupeliin. Ystävämme, NYI:n David Kaprin, lupasi pyynnöstämme yllättää pojat iloisesti kesken pelin ja hän järjesti kyseiset nätit tytöt käymään meidän omaan katsomoomme. Pelin seuraaminen silloin keskeytyi ja jäällä tapahtunut tappelukin jäi meiltä vähälle huomiolle.

NYI vs Caroline Hurricanes päättyi sitten viimein inhottavaan tasapeliin varsinaisella peliajalla. Caroline teki maalin melko pian jatko-ajan alettua. Päätöslukemat 2-3. Voi harmi, taas kahden maalin etuasemasta, NYI päätyi kirvelevään tappioon. Me kyllä kannustimme kunnolla ja huusimme, sekä taputimme minkä vain ehdimme, mutta sekään ei auttanut.

Pelin jälkeen oli taas kiire. Jatkoajan yllätettyä taas isäntämme aikataulun vaihdoimme vaatteet mahdollisimman pian ja hyppäsimme taas edustusbussiin. Meitä odotti seikkailu, jota emme osanneet taaskaan ennustaa. Menimme siis Dave & Buster'siin. Se on erikoinen kaiken mahdollisen peliautomaati sisältävä pelipaikka lapsille. Siellä sai keilata, ilmakiekkoilla, pelata biljardia, tai pelata mitä vaan maksullisia videopelejä, koripalloa, ja mitä vain pelejä, mitä mieleen voi juolahtaa lapsella. ( siellä oli sitä kaikkea...) New York Islanders tarjosi pojille hampurilaisaterian lisäksi 5o,- dollaria pelirahaa korteille ladattuna! Ja ei kun pojat pelaamaan!

Timo Virolainen

...juttu jatkuu kun taas ehdimme kirjoittaa. Kello on kai jo kolme aamulla. Nyt on pakko lopettaa... jatketaan taas kun jaksetaan ja ehditään.. nyt silmät menevät väkisin kiinni...

New York Islandersin harjoitukset

Tänään (20.1.) ei ollut aamulla kiire. New York Islandersin harjoitukset olivat alkamassa vasta klo 11.00 . Meidän oli mukava nukkua vähän pitempään ja syödä aamiaista ihan rauhassa. Keskustelimme vanhempien kanssa aamiasen jälkeen siitä, että menisimme vielä yhdessä Manhattanille tiistai-amuna ennen lentokentälle lähtöä. Mika Arvaja oli keskustellut NYI reportterin kanssa siitä, ettei vaan siinä olisi riskiä myöhästyä koneesta.

Saapuessamme Coliseumille klo 11 saimme tietää, että NHL-joukkueen harjoitukset alkaisivatkin vasta klo 12. Tarjolla oli kuitenkin lähes yhtä vauhdikasta menoa, sillä hallilla oli käynnissä paikallisten koululaisten jääkiekkoturnauksen finaaliottelut. Pojat oli pieniä ja kenttä oli jaettu kolmaan osaan. Yritys oli kovaa ja Sparky piti osaltaan tunnelmasta huolen. Itse pistäydyin samaan aikaan Coliseumilla olleilla metsästys & kalastus messuilla. Pari löytöä tuli tehtyä. Katellaan niitä sitten kesemmällä Sahalahdella...

Varsinaiset harjoitukset olivat melko kevyttä pelailua, eikä ihme sillä pelitahdilla, millä nämä NHL pelaajat pelejä pelaavat. Eräs Islandersin pelaajista (Sutton) paukutti melkein perä jälkeen kaksi pleksiä rikki. Melkonen kuti!

Maalivahti ja muutama kenttäpelaaja villitsivät nuorempia katsojia vippaamalla kiekkoja päätyverkon kautta ulos kentältä. Kuhina oli melkoinen kun suomalis-, kiinalais- ja amerikkalaisvoimin yritettiin ehtiä ekana. Pari kiekkoa taisi meikäläistenkin taskuihin päätyä. Harjoitusten jälkeen Islandersin valmennustiimin kuuluva entinen NHL-maalivahti Mike Dunham tuli juttelemaan ja jakamaan nimikirjoituksia.

Harjoitusten jälkeen siirryimme hotelille lounastamaan ja tänään oli vuorossa yllätys yllätys kiinalaista ruokaa. Lounaan jälkeen seuraavana oli vuorossa turnauksen finaaliottelu, jossa oli vastakkain kiinalainen Qiqihar ja amerikkalainen Westchester. Joukueemme oli hyvin varustaunut otteluun. Useilla pojilla oli Ilves-liput mukana ja otimme myös ison Suomen lipun mukaan antamaan väriä. Suurin järkytys pojille oli huomata, että turnuksen finaalissa jäätä puhdistivat tauoilla samat Ice Girlsit kuin NHL:ssäkin. Pojat kertoivat, että jos tämän olisivat tienneet, niin finaalipaikka ei todellakaan olisi jäänyt pelkäksi haaveeksi. Itse ottelu oli pitkään tasaista, mutta loppua kohden lähes täydet minuutit Qiqiharin takalinjoilla luutinut isokokoinen pakkipari alkoi ilmeisesti hieman väsyä ja näin Westchester pääsi tuulettamaan turnauksen voittoa lopulta melko selvin 6-2 numeroin. Hienoa tuloksessa oli se, että täten meidän porukka voi sanoa pelanneensa tasan turnauksen voittajan kanssa.

Finaalin jälkeen oli ohjelmassa illallinen kiinalaisessa ravintolassa. Tämä tilausuus oli jälleen unohtumatonta luokkaa. Pöytiin tuotiin useita erilaisia ruokia, joita sitten maisteltiin ja kummasteltiin. Jotkut taisivat syödä koko illan kiltisti puikoilla, mutta ainakin itse jouduin luovuttamaan ja turvautumaan haarukkaan. Pojilla eivät illallisen aikana mahat päässeet liikaa täyttymään ruoasta, mutta sitäkin enemmän naurusta. Vuorotelleen ihmeteltiin, että mitäköhän mikäkin ruokalaji sisälsi. Eräitä illan kohokohtia oli kun kiinalaiset pojat päättivät alkaa miekkailemaan hummereilla. Meidän pojista jotkut haistoivat markkiraon ja tienasivat muutaman ylimääräisen taalan pöytätovereiltaan syömällä urheasti eteen tuotuja eineksiä.

Illallisen jälkeen menimme vielä Dicks Sporting Goods nimisen kaupaan jossa meille ja kiinalaisille oli järjestetty yksityinen osotoshetki. Kaikenlaisia löytöjä tehtiin, joita sitten esitellään kun koti Suomeen pääsemme.