Manhattan valloitettu!

Tana aamuna pojat herasivat jo klo 03;30. Huoneista alkoi kuulua metelia jo klo 03.40 Se on aivan liian aikaisin taalla hotellissa, jossa seinat ovat kuitenkin paljon ohuemmat kuin siella Suomessa. Jari Hellsten ja Timo Virolainen kiersivat huoneita ja rauhoittelivat pojat takaisin nukkumaan. Se ei ollut aivan helppoa, silla kello oli Suomen aikaa jo melkein puolipaiva, ja poikien sisainen kello ja paivarytmi oli viela siina ajassa. Mika Arvajakin tuli mukaan nukuttamistalkoisiin noin klo 5;00 aikaan. Kaikki pojat olivat kuitenkin hereilla silmat kirkkaina paikallista Amerikan aikaa klo 6.00, vaikka yritimme pitaa heita viela hiljaa huoneissaan.

Kun sitten tuli aamiaisen aika, ja saimme vihdoin selvitettya aamiaiskuponkien kuulumisen matkalle osallistuville, saimme yllattya iloisesti. Emme olleet koskaan aikaiseemmin saaneet nain hyvaa ja monipuolista aamiasta. Luulimme saavamme vain paahtoleipaa ja marmeladia, mutta tarjolla olikin hedelmia, marjoja, puuroa, leipaa, sampylaa, jugurttia, amerikan pannukakkua vaahteranlehtisiirapilla, jne jne jne, ja aamiaiskokki oli tekemassa lisaksi viela aivan mita halusit. Ja tarjoilijat pitivat meista parhaan mahdollisen huolen, lasitkaan eivat ehtineet koskaan tyhjentya, kun jo lisaa tarjottiin.


Sitten saapui poikiemme iloksi ja yllatykseksi pihalle kaksi koulubussia, aivan kuin Simpsoneissa. Otimme kuvan toisesta kuljettajastakin, joka oli kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta.



Lahdimme klo 08.50 kohti Manhattania, ja koska ei ollut ruuhka-aika, emme uskoneet matkan kestavan juurikaan enempaa kuin 1 tunnin. Se ei siis pitanyt paikkaansa. Autoja oli silti kaduilla pilvin pimerin, risteykset olivat kaoottisia, ja lopulta toinen koulubussesita alkoi vuotamaan jaahdytinnesteensa matkustamoon. Vaihdoimme kaikki samaan bussiin ja nautimme taas tiiviista tunnelmasta. Olimme perilla luonnontieteellisessa museossa vahan myohassa, mutta se ei vaikuttanut bussissa iloiseen ilmapiiriin. Meita lahinna nauratti tama bussimatka. Museossa Ystavamme David yllatti meidat taydellisesti maksamalla meidan kaikkien paasymaksut museoon. Mina olen taalla ihan teita varten, han sanoi, ja kiersi museota kanssamme vasymatta.



Kahden tunnin kiertelyn ja ostosten jalkeen kaikki vanhemmat ja siarukset jaivat Manhattanille kavelmaan ja shoppailemaan. He katosivat nakyvista Broadwayta pitkin. Joukkue lahti kahdella uudella koulubussilla takaisin hotellille, jossa oli luvassa The Lighthouse Tournamentin tervetulotilaisuus kiinalaisten pelimiesten kanssa. Kohtasimme matkalla kuitenkin kaikki vanhemmat ja sisarukset keskuspuiston toisella reunalla. He olivat kavelleet nopeammin keskuspuiston halki kuin mita autoliikenne kulki. Heilutimme heille bussimme ikkunasta ja jatkoimme matkaa alle kavelyvauhtia halki Manhattanin.



1 tunnin linjaautomatka kesti miltei 2 tuntia, ja tama aika oli kuulemma kaikkein hiljaisin liikenteellisesti. Autoja oli vain ihan mielettomasti kaikki kadut taynna. Talla kertaa molemmat bussit paasivat ehjina perille.

Saimme bussissa kuulla, etta Vesa Viitakoski oli tehnyt muutaman maalin Lukko-Ilves pelissa! Sattumoisin Vesku soitti juuri silloin bussiin Timo Virolaisen puhelimeen tavoitellessaan perhettaan. Saimme kuulla sita kysyessamme, etta han oli tehnyt hattutempun ja voittomaalin! Ja juuri kun olimme bussissa harjoitelleet latka- englantia ja myos Hat-trick oli juuri lausuttu. Davidin kanssa juhlimme tata iloista uutista.

Saapuessamme hotellille oli Vincent Manngard meita vastassa, ja antoi kaikille meille lapyt. Vincent oli myos saanut juuri tietaa pelin tuloksen. Helmisen Raipekin oli hanen mukaansa syottanyt 4 maalia! Juhlimme tata tuoretta voittoa koko porukka!



Odotimme kiinalaisia tervetulotilaisuuteen melko pitkaan. Heidan passintakistuksensa ei mennyt niin joustavasti kuin meilla Vincentin jarjestamalla tavalla meni. Vincentin mukaan hanta pyydettii hommaamaan kiinalaisetkin samalla tavalla sisaan maahan, mutta Vincent sanoi etta han hoitaa vain omansa, ja nekin sita hienommin.



Kiinalaiset vihdoin tulivat ja myos poikiamme haastateltiin ja kuvattiin New York Islandersin nettivuille ja televisioon. Valtteri Viitakoski ja Akseli Arvaja hoitivat englanninkielisen haastattelun upeasti.







Aloimme upeat juhlat ruokailulla, ja meidan taytyy kiittaa poikiamme siita, etta he ottivat ensimmaisen eravoiton kiinalaisista heti ruokailussa. Poikamme olivat tosi herrasmiehia ja ruokailutavoiltaan esimerkillisia. Vincent huomasi ja kehui meille tata samaa asiaa.








Kun juhlat oli juhlittu, paatimme menna uima-allasosastolle viela kylpemaan. Vasy ei nakynyt, mutta tiesimme noutajan kohta tulevan. Nauroimme makeasti sille, etta alle 16 vuotiaat eivat saaneet kayttaa poreallasta terveydellisista syista, eika saunassa ollut kuin 40 astetta. Loylyvetta ei saatu mistaan. Huoltaja Jarmo Makinen koitti saada pyyhkeella vetta kiukaalle.
Se oli turhaa hommaa, loylya ei irronnut sittenkaan.



LOPULTA uni tuli kello 21.00, tai ainakin hiljaisuus huoneisiin.